Erikoista on se, että listaus on koskenut vain yhtä ammattiryhmää, ulosottomiehiä ja listojen tarkoitusperä on jäänyt useimmille epäselväksi. Erityisesti on puhuttanut se, miksi listat pitää julkistaa kaikille. Muiden ammattiryhmien osalta ei ole katsottu aiheelliseksi samanlaista seurantaa.
Kihlakunnanulosottomiesten ammattijärjestö on kyseenalaistanut listojen laillisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden. Tämän kaltainen julkinen "piiskaaminen" aiheuttaa työyhteisössä eriarvoisuutta ja on karhunpalvelus hyvälle yhteistyölle.Ulosottovirastojen ohjauksesta vastaavan valtakunnanvoudinviraston huomiota on kiinnitetty paitsi listojen laillisuuteen niin myös niiden sopivuuteen hyvän työelämän näkökulmasta.
Valtakunnanvoudinvirasto onkin ottanut asiasta vaarin ja asettanut juuri työryhmän selvittämään rankinglistojen laillisuuden. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että työnantajaa kiinnostaa lähinnä se, että toiminta on lainmukaista. Itse olisin toivonut painoa laitettavan myös sille, kuinka sopivaa on työntekijöiden jakaminen hyviin ja huonoihin tämän päivän työelämässä. Mieletäni valtakunnanvoudinvirasto olisi voinut vain todeta, että listat eivät ole oikeusministeriön henkilöstöpolitiikan mukaisia ja kieltää listojen julkaisemisen.
Työntekijöille kuuluu antaa palautetta, mutta sen tulee olla kannustavaa ja rakentavaa. Työsuoritusta saa ja tulee arvioida sekä työntekijää ohjata parempiin suorituksiin. Tähän on jo nykyisin olemassakin hyvä tilaisuus nimittäin kehityskeskustelujen yhteydessä tehtävä suoritusarviointi.
Suoriteperusteiset rankiglistat ovat yksipuolisia eivätkä kerro koskaan koko totuutta henkilön osaamisesta ja suoriutumisesta. Paljon jää tilastoinnin ulkopuolelle kuten työn laatu, asiakaspalvelu, työyhteisötaidot jne. Pahimmassa tapauksessa julkinen leimaaminen voi viedä kokonaan joidenkin työntekijöiden motivaation ja tulokset heikkenevät entisestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti