"Koko maassa tarvitaan 1000 ulosottoapulaista" uutisoi Helsingin Sanomat 5.3.1960.
Veroulosottoa pohtinut komitea luovutti mietintösä oikeusministeri Antti Hannikaiselle ja ehdotti verojen ja maksujen perintää suorittavien viranomaisten uudelleen järjestämistä siten, että uuden verotuslain jälkeen perintä siirtyisi maaseudulla nimismiesten toimeenpantavaksi. Kunnallisten ja seurakunnallisten ulosottomiesten toimet lakkaisivat uudistuksen johdosta. Kaupunkien ulosottolaitosten toimintaan uudistuksella ei olisi olennaista muutosta.
Kuntien ja seurakuntien ulosottomiehet olivat toimittaneet siihen asti vuosittain noin 750.000 veroperintätehtävää ja nimismiespiirit 250.000 veroperintätehtävää. Eri verolajien yhdistämisen yhdelle verolipulle arvioitiin vähentävän asiamääriä noin puoleen eli 500.000 asiaan vuositasolla.
Vuonna 1960 nimismiespiireissä perintää hoiti 500 ulosottoapulaisena toiminutta poliisimiestä, konstaapelia tai ylikonstaapelia. Kunnilla ja seurakunnilla oli yhteensä 930 erityisulosottomiestä. Kaupungeissa ulosottomiesten määrä oli noin 250.
Uudistus vähensi ulosottomiesten määrää yli 400 virkamiehellä. Joillekin työnsä menettäneistä tarjottiin muuta työtä kunnan ja seurakunnan palveluksessa. Pitkän uran tehneistä osa siirtyi eläkkeelle ja monen kohtalona oli parin kuukauden irtisanomisajan jälkeen lopputili.
SUY ry vaikutti aikanaan aktiivisesti siihen, että työnsä menettäneille kuntien ja seurakuntien ulosottomiehille järjestyi työtä nimismiespiireistä. Lisäksi haluttiin, että verojenperintä keskitettiin ulosottomiehille, eikä ulosottotoimea siirretty poliisikunnan tehtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti