Ulosotto toimii tehokkaasti, mutta samaa ei voi sanoa tuomioistuinlaitoksesta ulosottovalitusten käsittelyn osalta. Vai mitä mieltä olette siitä, että ulosottovalitusta käsitellään kolme vuotta eri oikeusasteissa ja lopulta korkein oikeus palauttaa jutun takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Kyseessä on yksittäistapaus, mutta on varsin yleistä, että ulosottovalitusten käsittely kestää jopa vuosia.
Korkein oikeus on antanut hiljattain ratkaisun (2012:77) , mikä osoittaa että alemmissa oikeusasteissa ei ole osattu käsitellä ulosottovalitusta ja sen johdosta käsittely aloitetaan uudelleen käräjäoikeudesta.
Työnantaja oli laiminlyönyt pidättää työntekijän palkasta saatuaan maksukiellon. Ulosottomies teki päätöksen laiminlyödyn suorituksen perimisestä työnantajalta ja ulosmittasi työnantajan omistaman auton.
Työnantaja valitti päätöksistä ja valitusta on käsitelty kolmessa oikeusasteessa. Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat jättäneet osan valittajan vaatimuksista tutkimatta, mutta korkein oikeus kumosi alempien oikeusasteiden päätökset. Perusteena oli se, että korkeimman oikeuden mukaan vaatimukset olisi tullut tutkia ja järjestää suullinen käsittely. Asia palautettiin uudelleen käräjäoikeuden käsiteltäväksi oikeudenkäyntivirheen johdosta.
Yli kolme vuotta on kulunut siihen, kun on selvitetty missä laajuudessa ulosottovalitus pitää tutkia ja miten oikeuskäsittely järjestää. Ulosottoasian käsittely pitkittyy kohtuuttomasti ja oikeuden toteutuminen viivästyy oikeudenkäynnissä tapahtuneen virheen vuoksi. Samaan aikaan, täytäntöönpanon ollessa keskeytyneenä, velkoja odottaa suoritusta ja auton arvo on todennäköisesti haihtunut odotusaikana ilmaan. Lieneekö mitään enää jäljellä, kun juttu joskus saadaan päätöksen.
Ulosotto toimii tehokkaasti, mutta muutoksenhaku tökkii. Ulosottovalitusten käsittelylle tuomioistuimessa pitäisi säätää määräaika ja tuomareilta vaatia hyvää perehtyneisyyttä ulosottoasioihin. Nykyisessä systeemissä kansalaisten oikeusturva joutuu turhan takia koetukselle.
lauantai 29. syyskuuta 2012
perjantai 21. syyskuuta 2012
Ulosotossa tarjolla pätkätöitä
Ulosottolaitoksessa virkasuhteet ovat perinteisesti olleet pitkiä ja turvallisia. Vaihtuvuus on ollut vähäistä ja työ on koettu siinä määrin mielekkääksi, että kun on kerran tultu niin on pysytty eläkeikään saakka.
Toisin saattaa kuitenkin olla tulevaisuudessa. Johdon sektorineuvotteluissa on ollut tänä syksynä esillä, että jatkossa ulosottovirastojen uudet työntekijät otettaisiin vain määräaikaisina.
Lain mukaan työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena vain perustellusta syystä. Mielenkiintoista onkin nähdä millaisia perusteita määräaikaisuuksille ulosottovirastoissa aletaan käyttämään. Ulosottolaitoksen tehtävät on laissa määrätty ja siinä mielessä pysyviksi tarkoitettuja, että pelkkä selvitystyön käynnistäminen toiminnan tehostamiseksi ei vielä riitä perusteeksi määräaikaisuuksille.
Turvalliseksi koettu työ voi joskus lähteä alta hyvinkin yllättäen. Tämän koki hiljattain ulosottolaitoksen työntekijä, joka oli kymmenkunta vuotta hoitanut moitteettomasti virkaa määräaikaisena. Esimies vaihtui ja hän halusi paikalle toisen henkilön. Kokeneen työntekijän määräaikaisuutta ei enää jatkettu, vaan tilalle otettiin koulutettavaksi uusi työntekijä. Vanha työntekijä sai siirtyä muihin tehtäviin. Menettely on aiheuttanut virastossa närkästystä ja ymmärrän hyvin miksi.
lauantai 15. syyskuuta 2012
Perintätehdas - faktaa vai fiktiota
Valtakunnanvouti on muutamaan otteeseen puhunut julkisuudessa ulosoton tulevaisuushankkeeseen liittyen niin sanotusta perintätehdas -mallista. Vaikka valtakunnanvouti ei tiettävästi savolainen olekaan, on vastuu asian ymmärtämisestä jäänyt pitkälti kuulijalle, sillä sisältöä ei ole suuremmin avattu.
Sen verran on annettu ymärtää, että tehdasmallilla tarkoitetaan mitä ilmeisemmin kehotusperinnän, toistuvaistulon ulosmittausten ja varojen jaon mahdollista keskittämistä erilliseen yksiköön ja toimistovirkamiesten hoidettavaksi.
Toistaiseksi valtakunnanvoudinvirasto näyttäisi olevan varsin yksin visioidensa kanssa, vaikka voutipäivillä eräs alokassvouti olikin esittänyt, että jopa 60 prosenttia kihlakunnanulosottomiesten töistä voitaisiin hyvinkin siirtää toimistolle. Kyseessä lienee ollut jonkinlainen tilattu provokaatio puheenvuoro.
Kihlakunnanulosottomiesten ja ulosottolaitoksen näkökulmasta kyse ei olisi ihan pienestä asiasta, vaan suuresta määrästä täytäntöönpanotehtäviä, jotka siirtyisivät ulosottomiehiltä muille virkamiehille. Muutos rommuttaisi myös velallisen asioiden keskitetyn hoitamisen eli niin sanotun vastuu ulosottomies järjestelmän. Näin suuri muutos edellyttäisi toteutuakseen luonnollisesti lainmuutosta.
Tällä hetkellä kaikki on kuitenkin hyvin pitkälle spekulaatiota, koska mitää esityksiä ei ole tehty. Sen verran huhut kuitenkin luovat kentälle epävarmuutta, että mahdollisista tulevaisuuden suunnitelmista pitää saada tietoa. Jos jotain on tekeillä niin henkilöstöllä on oikeus tietää ja sen asianuntemus ja osallistuminen on saatava mukaan jo valmisteluvaiheessa.
Sen verran on annettu ymärtää, että tehdasmallilla tarkoitetaan mitä ilmeisemmin kehotusperinnän, toistuvaistulon ulosmittausten ja varojen jaon mahdollista keskittämistä erilliseen yksiköön ja toimistovirkamiesten hoidettavaksi.
Toistaiseksi valtakunnanvoudinvirasto näyttäisi olevan varsin yksin visioidensa kanssa, vaikka voutipäivillä eräs alokassvouti olikin esittänyt, että jopa 60 prosenttia kihlakunnanulosottomiesten töistä voitaisiin hyvinkin siirtää toimistolle. Kyseessä lienee ollut jonkinlainen tilattu provokaatio puheenvuoro.
Kihlakunnanulosottomiesten ja ulosottolaitoksen näkökulmasta kyse ei olisi ihan pienestä asiasta, vaan suuresta määrästä täytäntöönpanotehtäviä, jotka siirtyisivät ulosottomiehiltä muille virkamiehille. Muutos rommuttaisi myös velallisen asioiden keskitetyn hoitamisen eli niin sanotun vastuu ulosottomies järjestelmän. Näin suuri muutos edellyttäisi toteutuakseen luonnollisesti lainmuutosta.
Tällä hetkellä kaikki on kuitenkin hyvin pitkälle spekulaatiota, koska mitää esityksiä ei ole tehty. Sen verran huhut kuitenkin luovat kentälle epävarmuutta, että mahdollisista tulevaisuuden suunnitelmista pitää saada tietoa. Jos jotain on tekeillä niin henkilöstöllä on oikeus tietää ja sen asianuntemus ja osallistuminen on saatava mukaan jo valmisteluvaiheessa.
torstai 6. syyskuuta 2012
Perintälain muutos edistää hyvää perintätapaa
(julkaistu Helsingin Sanomissa 4.9.2012)
Perimistoimistojen liiton puheenjohtaja Jyrki Lindström pitää kirjoituksessaan (HS 2.9.2012) perintälain muutosta kohtuuttomana kuluttajan ja kulutusyhteiskunnan näkökulmasta.
Puheenjohtajan kannanoton tekee mielenkiintoiseksi se, että perintälain uudistuksen taustalla on yksityisen perinnän harjoittama hyvän perintätavan vastainen ja sopimaton menettely, jota on esiintynyt erityisesti kuluttajasaatavien perinnässä. Esimerkkeinä lakiehdotuksen perusteluissa on mainittu mm. harhaan johtavien tietojen antaminen ja turhien perimiskulujen aiheuttaminen velallisille. Muutoksen tavoitteena on näiden epäkohtien poistaminen.
Suurin osa lakiehdotukseen lausunnon antaneista on pitänyt uudistusta erittäin kannatettavana. Toteutuessaan lain muutos parantaisi monin tavoin kuluttajien asemaa. Perintäkulut eivät muodostuisi yhtä kohtuuttomiksi kuin nykyisin. Perityt varat olisi kohdennettava ensin saatavan koroille ja pääomalle ja vasta sitten kuluille. Lisäksi velallinen voisi estää yksityisen perinnän turhat perintätoimet ja siirtää halutessaan asian oikeudelliseen perintään.
Ulosoton näkökulmasta uudistus myös selkiyttäisi merkittävästi nykyistä yhteiskunnan kannalta epänormaalia ja hallitsematonta tilannetta. Perintäkuluista on tullut yksi lukumääräisesti suurimmista ulosoton asialajeista. Perintäkulut elävät omaa elämäänsä, vaikka alkuperäistä saatavaa ei enää olisikaan ja perimiskulujen perusteiden selvittäminen on hyvin hankalaa.
Esitetty uudistus, missä saatava ja kulut on perittävä yhdessä, parantaa tilannetta niin velallisen kuin oikeudellisen perinnän näkökulmasta. Lakiuudistus palauttaa velkojille sen vastuun, mikä heille kuuluu. Nykyinen hallitsematon tilanne, joka mahdollistaa kulujen eriyttäminen on eduksi ainoastaan perimistoimistoille, jotka ovat saaneet kuluista erittäin kannattavan tuloautomaatin.
Oikeusministeriön maksuhäiriöpolitiikan tavoitteena on maksukyvyttömyystilanteiden nopea selvittäminen ja perimiskustannusten alentaminen. Esitetty uudistus on näiden linjausten mukainen ja palvelee niin yhteiskunnan kuin velkojien ja velallisten etua.
Perimistoimistojen liiton puheenjohtaja Jyrki Lindström pitää kirjoituksessaan (HS 2.9.2012) perintälain muutosta kohtuuttomana kuluttajan ja kulutusyhteiskunnan näkökulmasta.
Puheenjohtajan kannanoton tekee mielenkiintoiseksi se, että perintälain uudistuksen taustalla on yksityisen perinnän harjoittama hyvän perintätavan vastainen ja sopimaton menettely, jota on esiintynyt erityisesti kuluttajasaatavien perinnässä. Esimerkkeinä lakiehdotuksen perusteluissa on mainittu mm. harhaan johtavien tietojen antaminen ja turhien perimiskulujen aiheuttaminen velallisille. Muutoksen tavoitteena on näiden epäkohtien poistaminen.
Suurin osa lakiehdotukseen lausunnon antaneista on pitänyt uudistusta erittäin kannatettavana. Toteutuessaan lain muutos parantaisi monin tavoin kuluttajien asemaa. Perintäkulut eivät muodostuisi yhtä kohtuuttomiksi kuin nykyisin. Perityt varat olisi kohdennettava ensin saatavan koroille ja pääomalle ja vasta sitten kuluille. Lisäksi velallinen voisi estää yksityisen perinnän turhat perintätoimet ja siirtää halutessaan asian oikeudelliseen perintään.
Ulosoton näkökulmasta uudistus myös selkiyttäisi merkittävästi nykyistä yhteiskunnan kannalta epänormaalia ja hallitsematonta tilannetta. Perintäkuluista on tullut yksi lukumääräisesti suurimmista ulosoton asialajeista. Perintäkulut elävät omaa elämäänsä, vaikka alkuperäistä saatavaa ei enää olisikaan ja perimiskulujen perusteiden selvittäminen on hyvin hankalaa.
Esitetty uudistus, missä saatava ja kulut on perittävä yhdessä, parantaa tilannetta niin velallisen kuin oikeudellisen perinnän näkökulmasta. Lakiuudistus palauttaa velkojille sen vastuun, mikä heille kuuluu. Nykyinen hallitsematon tilanne, joka mahdollistaa kulujen eriyttäminen on eduksi ainoastaan perimistoimistoille, jotka ovat saaneet kuluista erittäin kannattavan tuloautomaatin.
Oikeusministeriön maksuhäiriöpolitiikan tavoitteena on maksukyvyttömyystilanteiden nopea selvittäminen ja perimiskustannusten alentaminen. Esitetty uudistus on näiden linjausten mukainen ja palvelee niin yhteiskunnan kuin velkojien ja velallisten etua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)