tiistai 28. elokuuta 2012

Työtä, työtä ja vielä lisää työtä

Virastossamme yhdellä kihlakunnanulosottomiehellä on parin viikon ajan ollut yksin hoidettavana viisi rootelia, mikä lienee jonkinlainen ennätys lajissaan.  Samaan aikaan osaston vouti kyselee, voisiko joku ottaa lisää työtä, kun yksi ulosottomiehistä on siirtymässä eläkkeelle.

Halukkaita ei kuitenkaan  ole, koska kaikilla tuntuu olevan työmäärä tällä hetkellä tapissa. Ulosoton ammattilaiset tietävät omat rajansa ja haluavat pitää kiinni oman työn hallinnasta ja työn laadusta.

Helsingin ulosotovirastossa ulosottomiesten määrää on viime vuosina systemaattisesti vähennetty. Enimmillään osastoilla on ollut 11 ulosottomiestä ja nyt tavoitellaan samojen töiden hoitamista kahdeksalla. Osastoista on tullut haavoittuvampia ja sijaisuusjärjestelyt ovat vaikeutuneet, kun kaikilla on töitä vaikka muille jakaa. Tilannetta on vaikeuttanut vielä se, että työnantaja poisti ns. ovo-palkkion.

Helsingissä virastopäällikön kuningasajatuksena  on ollut ulosottomiesten tiimityö ja mahdollisimman monen tiimin aikaansaaminen virastoon. Tiimien perustaminen on ollut vapaaehtoista ja niitä onkin syntynyt varsin hyvää vauhtia. Tiimit ottavat yhteisvastuun isompien työkokonaisuuksien hoitamisesta, mikä on helpottanut esimiesten työtä ja töiden järjestelemistä osastoilla.

Kaikista ei kuitenkaan ole tiimityön tekijöiksi ja näyttäisi siltä, että joitain kolegoita ei hyväksytä tiimeihin, vaikka haluaisivatkin. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin, kun osastolla on yksi tai kaksi työntekijää, joita ei haluta mukaan tiimiin. Ulos sulkeminen voi johtaa pahimmassa tapauksessa eristäytymiseen ja työyhteisön ulkopuolelle jäämiseen. Kenellekään en haluaisi sellaista kohtaloa ja siksi pidänkin tärkeänä, että esimiehet huolehtivat kaikkien työhyvinvoinnista ja siitä, että kukaan ei koe joutuneensa syrjityksi.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Virastopäällikkö korjasi unohduksensa


Pohjanmaan suunnalla oli virastopäällikkö lomatunnelmissa unohtanut toimitila-asiassa lakisääteisen henkilöstön kuulemisen. Viraston lausuntona lähti yksipuolinen johtavan voudin näkemys, mikä poikkesi suuresti siitä, mitä  mieltä henkilöstö oli tulevaisuuden toimitilatarpeista.

Ilmapiiri virastossa alkoi kiristyä ja tyytymättömyys päällikön menettelyyn kasvoi. Keskustelu johtavan voudin kanssa johti kuitenkin lopulta siihen, että hän miehekkäästi korjasi " "unohduksensa" ja peruutti lausuntonsa.

Suunnitelmat uusista toimitiloista käsitelään viraston henkilöstöedustajien kanssa YT:ssä ja henkilöstö pääsee näin ottamaan kantaa asiaan niin kuin kuuluu.

Asiat hoituvat monesti puhumalla ja siihen yhteistoimintakin perustuu. Muistetaan vaan ottaa asiat esille oikeaan aikaan niin vältetään turhia työimapiiriä ja luottamusta nakertavia konflikteja.

maanantai 20. elokuuta 2012

Yksityinen perintä ruotuun



Vanhus sai kaupungilta laskun tarvitsemastaan ambulanssikyydistä. Muistihäiriöisenä hän ei kyennyt laskua maksamaan, joten kaupunki laittoi maksun perintään. Muutaman kuukauden päästä lähiomaiset löysivät perimistoimiston lähettämän maksukehotuksen, missä velka oli nelinkertaistunut.

Yhteiskunta järjestää palveluja, joita erityisesti vanhukset, sairaat ja vähävaraiset käyttävät. Palveluista veloitetaan määrätty maksu niin kuin asiaan kuuluu ja kunta lähettää asiakkaalle laskun, jonka asiakas maksaa sen mukaan kuin kykenee. 

Ongelma on siinä, että jos asiakas ei kykene maksamaa laskua joko vanhuuden, sairauden tai varattomuuden vuoksi, kunta siirtää laskun silti perimistoimiston perittäväksi. Vaikka asiakas on maksukyvytön, seurauksena on, että perimistoimisto voi lisätä laskuun perimiskustannuksia jopa niin, että alkuperäinen velka moninkertaistuu. 

Tänä päivänä julkinen perintä eli ulosotto on huomattavasti inhimillisempää kuin yksityinen perintä. Jos vanhuksen saama lasku olisi hoidettu julkisen perinnän kautta ulosotossa, kustannus olisi ollut vanhukselle kymmenesosa siitä, mitä perimistoimisto veloitti, eikä muita seuraamuksia olisi tullut. 

Oikeusministeriön maksuhäiriöpolitiikan tavoitteena on perimiskustannusten kohtuullisena pitäminen. Nyt on korkea aika aloittaa yksityisen perinnän perimiskustannusten kohtuullis-taminen. Ei ole kenenkään etu, että maksukyvyttömien saatavia kierrätetään yksityisen perinnän kautta niin, että velat moninkertaistuvat.

Toiseksi julkiset maksut, erityisesti peruspalveluista perittävät maksut pitää poistaa   yksityisen perinnän piiristä. On tarkoituksenmukaisempaa, että julkinen perintä huolehtii maksuista, jolloin estetään turha velkaannuttaminen. Yhteiskunnan on huolehdittava itse vähäosaisista, eikä saattaa heitä perimistoimistojen riistettäväksi.             


Harri Lepolahti