keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Tuloksellisuus ulosotossa osa I


Sitä mitataan mihin pyritään

Helsingin ulosottovirastossa on viime aikoina käyty keskustelua siitä, mikä on oikea tapa mitata tuottavuutta ja vertailla tehokkuutta virastojen välillä.

Valtakunnanvoudinviraston käyttämä perinteinen mittari tarkastelee tuottavuutta kustannustehokkuudella (euroa / käsitelty asia). Helsingin ulosottovirastossa on kehitetty uusi malli, missä ulosoton tuotos ei olekaan käsitellyt asiat vaan perityt eurot. Uudeksi mittariksi on ehdolla perityn euron yksikköhinta. Vertailulaskelmat osoittavat, että peritty euro on kovin eri hintainen virastoissa eri puolilla maata.

Kysymys on puhtaasti hypoteettinen. Onko oikeampaa tarkastella ulosoton tuloksena käsiteltyjä asioita vai perittyjä euroja ja onko ylipäätänsä tarvetta vertailla virastoja.

Molemmissa tehokkuuden laskentamalleissa panoksena käytetään kuluja, eli minkä verran kustannuksia tuotoksen aikaansaaminen on vaatinut. Laskentamalleissa on kuitenkin yksi merkittävä puute ja siksi niille ei pidä antaa mitään ylivertaista asemaa mittareiden joukossa. Ne eivät huomioi laatua ja vaikuttavuutta, vaikka se on en siarvoisen tärkeä asia palvelutuotannossa.

Virastot järjestykseen tehokkuuden perusteella

Mikä on oikea tapa mitata tehokkuutta ulosottotoimessa ? Jos asiaa tarkastellaan lainsäädännön näkökulmasta, ulosoton tehtäväksi ulosottokaaressa määrätään asioiden käsittely, ei eurojen perintä. Osa ulosoton asioista on sellaisia, että ne eivät edes tuota euroja. Kaikki ulosottoon saapuvat asiat on joka tapauksessa käsiteltävä. Koska valtaosa käsitellyistä asioista on rahamääräisiä suoritusvelvoitteita, on ulosotossa perinteisesti kiinnitetty erityistä huo miota euromääräiseen perimistulokseen.

Uusissa tehokkuuslaskelmissa, otettaessa lähtökohdaksi virastojen perimistulos, on ajateltu, että kaikissa ulosottovirastoissa pitäisi pystyä samaan tehokkuuteen suhteutettuna resursseihin. Jos näin ei ole, katsotaan, että virasto on tehoton ja kustannuksia pitäisi karsia.

Oli tarkastelukulma kumpi hyvänsä, virastoja ei mielestäni voi lähteä vertailemaan ja laittamaan järjestykseen pelkän kustannustehokkuuden perustella huomioimatta ulosottopiirien erilaisuutta. Ulosotossa on kyse palvelujen tuottamisesta koko maan alueella ja toisaalta kansalaisten oikeudesta saada palveluja. Koska palveluja on järjestettävä myös harvaan asutuilla seuduilla, on selvää, että virastojen yksikkökustannukset vaihtelevat eri puolilla maata.

Helsinki ei ehkä ole kompetentti arvioimaan muiden tehokkuutta. Eikä siihen mielestäni ole edes mitään tarvetta. Tärkeämpää on ulosoton ja ulosottolaitoksen yhtenäisyys ja ponnistelu yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Ulosottolaitos 50 vuotta sitten

Ulosottoa saneerattiin voimakkaasti 50 vuotta sitten. Kunnilla ja seurakunnilla oli siihen saakka omat ulosottomiehet nimismiespiirien ja kaupunginvoudin konttorien ohella.

"Koko maassa tarvitaan 1000 ulosottoapulaista" uutisoi Helsingin Sanomat 5.3.1960.

Veroulosottoa pohtinut komitea luovutti mietintösä oikeusministeri Antti Hannikaiselle ja ehdotti verojen ja maksujen perintää suorittavien viranomaisten uudelleen järjestämistä siten, että uuden verotuslain jälkeen perintä siirtyisi maaseudulla nimismiesten toimeenpantavaksi. Kunnallisten ja seurakunnallisten ulosottomiesten toimet lakkaisivat uudistuksen johdosta. Kaupunkien ulosottolaitosten toimintaan uudistuksella ei olisi olennaista muutosta. 

Kuntien ja seurakuntien ulosottomiehet olivat toimittaneet siihen asti vuosittain noin 750.000 veroperintätehtävää ja nimismiespiirit 250.000 veroperintätehtävää. Eri verolajien yhdistämisen yhdelle verolipulle arvioitiin vähentävän asiamääriä noin puoleen eli 500.000 asiaan vuositasolla.

Vuonna 1960 nimismiespiireissä perintää hoiti 500 ulosottoapulaisena toiminutta poliisimiestä, konstaapelia tai ylikonstaapelia. Kunnilla ja seurakunnilla oli yhteensä 930 erityisulosottomiestä. Kaupungeissa ulosottomiesten määrä oli noin 250.

Uudistus vähensi ulosottomiesten määrää yli 400 virkamiehellä. Joillekin työnsä menettäneistä tarjottiin muuta työtä kunnan ja seurakunnan palveluksessa. Pitkän uran tehneistä osa siirtyi eläkkeelle ja monen kohtalona oli parin kuukauden irtisanomisajan jälkeen lopputili.

SUY ry vaikutti aikanaan aktiivisesti siihen, että työnsä menettäneille kuntien ja seurakuntien ulosottomiehille järjestyi työtä nimismiespiireistä. Lisäksi haluttiin, että verojenperintä keskitettiin ulosottomiehille, eikä ulosottotoimea siirretty poliisikunnan tehtäväksi.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Ulosottovirastoissa henkilöstöetuudet jääneet jälkeen




Ulosottolaitoksen yhteistyötoimikunnassa keskusteltiin henkilöstön työhyvinvointiin vaikuttavien henkilöstöetuuksien tasosta ja määrästä ulosottovirastoissa. Oikeusministeriön hallinnonalalla virastojen panostukset vaihtelevat huomattavasti. Tein aloitteen henkilöstöetujen nostamisesta ulosottolaitoksesa samalle tasolle kuin keskimäärin muissa hallinnonalan virastoissa.

Oikeusministeriön johto kuluvan vuoden aikana selvittänyt eri virastoissa käytössä olevia henkilöstöetuja ja tullut siihen tulokseen, että erityisesti ulosottovirastoissa on selvää jälkeenjääneisyyttä kyseiseeen tarkoitukseen käytetyissä määrärahoissa. Johdon arviointiraportissa suositetaan mm., että liikunnan ja kultuurin tukemiseen tulisi varata virastoissa noin 200 euroa per työntekijä.

Henkilöstön liikuntaa ja kulttuurin harrastamista tuetaan pääsääntöisesti työntekijöille jaettavilla liikunta- ja kulttuuriseteleillä. Sillä, missä määrin tukea annetaan, on työnantajan mukaan merkitystä henkilöstön hyvinvoinnille sekä kilpailukykyisen työnantajakuvan muodostumiselle.

Virastot käyvät parhaillaan tulosneuvotteluja oikeusministeriön kanssa, joten nyt on hyvä aika varmistaa riittävät määrärahat henkilöstön työhyvinvoinnin ja jaksamisen edistämiseen ensivuoden osalta.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Oikeusasiamieheltä pyyhkeitä valtakunnanvoudinvirastolle

Veronpalautusta ei saa ulosmitata ilman ilmoitusta velalliselle toteaa eduskunnan apulaisoikeusasiamies tuoreessa ratkaisussaan.

Ratkaisussa kiinnitetään huomiota siihen, että vuoden 2011 veronpalautusten ulosmittausten yhteydessä osalle velallisista ei annettu ilmoitusta ja siten mahdollisuutta maksaa velkaa ennen ulosmittausta ja välttyä siltä, että velka merkitään ulosottorekisteristä annettavaan todistukseen.

Vuoden 2011 veronpalautusten ulosmittaus aiheutti poikkeuksellisen suuren määrän kanteluita. Ulosmittauksista kanteli 40 kansalaista ja yhteisenä nimittäjänä oli se, että kaikissa tapauksissa oli kyse Kelan takaisinperinnästä liittyen opintotukiin. Kelan menettelyyn apulaisoikeusasiamies on antanut ratkaisunsa jo keväällä.

Syksyllä 2011 Kela lähetti opintotukisaataviaan ulosottoon veronpalautusten ulosmittausta varten, vaikka Kelan ja maksuvelvollisten välillä oli tehty sopimus lyhennyssuunnitelmasta. Tämä aiheutti useita kanteluja Kelaa vastaan.

Ulosotossa oli oikeusministeriön ja valtakunnanvoudinviraston päätöksillä luovuttu ennakkoilmoi-tuksen ja vireilletuloilmoituksen lähettämisestä velalliselle niissä tapauksissa, kun kyse oli vain veronpalautuksen ulsomittausta varten lähetetyistä asioista.

Niille velallisille, jotka olivat tehneet lyhennyssuunnitelman Kelan kanssa ja noudattaneet sitä, veronpalautuksen ulosmittaukset tulivat yllätyksenä. Seurauksena oli myös reksiterimerkintä ulosottoreksiteriin.

Valtakunnanvoudinvirasto reagoi nopeasti ja ilmoitti, että rekisterimerkinnät poistetaan niiden osalta, jotka eivät olleet saaneet ilmoitusta. Moni velallinen ei kuitenkaan sulattanut veronpalautuksen menetystä, vaan kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Asian saaman julkisuuden ja kanteluiden seurauksena menettelytapoja on nyt muutettu. Kela ei enää lähetä ulosottoon saataviaan, joista on tehty velallisen kanssa suunnitelma takaisinmaksusta. Ulosotto ei puolestaan ulosmittaa veronpalautuksia ilman, että velalliselle, jonka osoite tiedetään, on lähetetty vireilletuloilmoitus.

Ratkaisut kuvaavat yleisiä oikeusvaltion periaatteita. Viranomaistoiminnan pitää olla avointa ja asianmukaista. Kelan osalta kiinnitettiin huomiota hyvään hallintotapaan ja valtakunnanvoudinvi-raston osalta siihen, että käytössä oleva menettelytapa ei saa vaarantaa velallisen oikeusturvaa.

Veronpalautusten ulosmittaukset vuoden 2012 osalta ovat parhaillaan käynnissä. Uudet menettely-tavat on Kelan ja valtakunnanvoudinviraston toimesta tällä kertaa tarkkaan harkittu niin, että laillisuusvalvojakin voi varmasti olla tyytyväinen.


keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Esimiehen tuki kuuluu työyhteisöön


Viime aikainen kehitys ulosottolaitoksessa näyttäisi merkitsevän sitä, että kihlakunnanvoutien virkapaikat halutaan yhä useammin sijoittaa päätoimipaikkaan ja esimiestyö hoitaa etätyönä. Perusteet tämän kaltaiselle kehitykselle ovat jääneet henkilöstölle epäselväksi ja siksi asia tulisikin käsitellä ulosottolaitoksen yhteistyötoimikunnassa.

Nykyaikaisessa työyhteisössä tarvitaan esimiesten aitoa läsnäoloa ja toimivaa dialogia. Luottamus ei synny itsestään vaan sitä on rakennettava yhdessä. Esimiehen rooli on merkittävä työyhteisön hyvinvoinnin ja menestyksen kannalta. Erityisen tärkeää esimiehen aktiivisuus ja läsnäolo on muutostilanteissa ja on gelmatilanteissa.

Etäjohtamiseen liittyy haasteita ja se vaatii erityistä osaamista. Kun esimies on
töissä eri yksikössä kuin alaisensa, haasteita syntyy muun muassa viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien luomisessa. Etäjohtamisessa yhteydenpito ja kanssakäyminen jäävät helposti pinta puoliseksi.

Yhteistoimintalain mukaan viraston tulee järjestäessään johtamista toimia siten, että järjestelyt edistävät henkilöstön ja esimiesten keskinäistä yhteistoimintaa. Esimiehen tuki kuuluu työyhteisöön ja parhaiten tämä onnistuu kun esimies näkyy omassa työyksikössään.

Viimeksi kihlakunnanvoudin virkapaikan siirtoa on käsitelty Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen ulosottovirastoissa. Henkilöstö on ollut vahvasti sen kannal
la, että voudin virkapaikka on siellä, missä suurin osa henkilöstöstäkin on.

Henkilöstön näkemys tulee virkapaikan siirtoa harkittaessa ottaa aina huomioon. Tavoitteena tulee olla, että johtamisjärjestelyillä edistetään viraston tuloksellista
toimintaa sekä henkilöstön ja esimiesten keskinäistä yhteistoimintaa sekä hyvinvointia.


maanantai 8. lokakuuta 2012

Kaupunki unohtaa velallisten oikeusturvan

Helsingin kaupungin laskutus takkuili pahasti alkuvuodesta. Laskutusta ei saatu toimimaan ajallaan. Laskutuksen ohella myös kaupungin perintä näyttäisi nykyisin olevan ainakin jossain määrin hakoteillä.

Kaupunkilainen sai ulosotosta maksukehotuksen hammashoitomaksuun liittyvästä perintäkulusta. Asiakas oli varma, että hän ei ollut
saanut kaupungilta alkuperäistä laskua, joten hän lähti selvittämään asiaa.

Ulosottomies pyysi asiakasta tietojen saamiseksi kääntymään kaupungin puoleen, koska kaupunki vastaa velkojana perimänsä saatavan oikeellisuudesta.


Kaupunki ei osannut asiakkaan tiedusteluun vastata, vaan pyysi kääntymään perimistoimiston puoleen, jolle kaupunki oli ulkoistanut saatavien perinnän.

Perintätoimistosta puolestaan pyydettiin kääntymään postitusfirman puoleen jolle se oli ulkoistanut laskujen lähettämisen. Loppujen lopuksi asiakas jäi vaille
haluamaansa selvitystä siitä, milloin ja mihin osoitteeseen alkuperäinen lasku oli lähetetty.

Laki, joka säätelee kaupungin saatavien perintää, kieltää asiamiehen käyttämisen julkisten saatavien ulosottoperinnässä. Perusteena on, että alkuperäisen velkojan on pystyttävä tarvittaessa selvittämään perittävän saatavan oikeellisuus. Edellä kerrotun perusteella Helsingin kaupunki näyttäisi jättävän lain tarkoituksen huomioimatta, eikä ota sille kuuluvaa vastuuta.

Eduskunnassa on vireillä laki perintälain muuttamisesta. Samassa yhteydessä on tarkasteltu mahdollisuutta asiamiehen käyttöön julkisten saatavien ulosotossa. Helsingin kaupungin perin-tätapa osoittaa, että perusteita julkisten saatavien perinnän vapauttamiselle ei ole. Pikemmin-kin sääntelyä tulisi tiukentaa, jotta kansalaisten oikeusturva tulisi huomioiduksi niin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut..

lauantai 29. syyskuuta 2012

Ulosotto tehokas - muutoksenhaku tökkii

Ulosotto toimii tehokkaasti, mutta samaa ei voi sanoa tuomioistuinlaitoksesta ulosottovalitusten käsittelyn osalta. Vai mitä mieltä olette siitä, että ulosottovalitusta käsitellään kolme vuotta eri oikeusasteissa ja lopulta korkein oikeus palauttaa jutun takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Kyseessä on yksittäistapaus, mutta on varsin yleistä, että ulosottovalitusten käsittely kestää jopa vuosia.

Korkein oikeus on antanut hiljattain ratkaisun (2012:77) , mikä osoittaa että alemmissa oikeusasteissa ei ole osattu käsitellä ulosottovalitusta ja sen johdosta käsittely aloitetaan uudelleen käräjäoikeudesta.

Työnantaja oli laiminlyönyt pidättää työntekijän palkasta saatuaan maksukiellon. Ulosottomies teki päätöksen laiminlyödyn suorituksen perimisestä työnantajalta ja ulosmittasi työnantajan omistaman auton.

Työnantaja valitti päätöksistä ja valitusta on käsitelty kolmessa oikeusasteessa. Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat jättäneet osan valittajan vaatimuksista tutkimatta, mutta korkein oikeus kumosi alempien oikeusasteiden päätökset. Perusteena oli se, että korkeimman oikeuden mukaan vaatimukset olisi tullut tutkia ja järjestää suullinen käsittely. Asia palautettiin uudelleen käräjäoikeuden käsiteltäväksi oikeudenkäyntivirheen johdosta.

Yli kolme vuotta on kulunut siihen, kun on selvitetty missä laajuudessa ulosottovalitus pitää tutkia ja miten oikeuskäsittely järjestää.  Ulosottoasian käsittely  pitkittyy kohtuuttomasti ja oikeuden toteutuminen viivästyy oikeudenkäynnissä tapahtuneen virheen vuoksi. Samaan aikaan, täytäntöönpanon ollessa keskeytyneenä, velkoja odottaa suoritusta ja auton arvo on todennäköisesti haihtunut odotusaikana ilmaan. Lieneekö mitään enää jäljellä, kun juttu joskus saadaan päätöksen.

Ulosotto toimii tehokkaasti, mutta muutoksenhaku tökkii. Ulosottovalitusten käsittelylle tuomioistuimessa pitäisi säätää määräaika ja tuomareilta vaatia hyvää perehtyneisyyttä ulosottoasioihin. Nykyisessä systeemissä kansalaisten oikeusturva joutuu turhan takia koetukselle.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Ulosotossa tarjolla pätkätöitä


Ulosottolaitoksessa virkasuhteet ovat perinteisesti olleet pitkiä ja turvallisia. Vaihtuvuus on ollut vähäistä ja työ on koettu siinä määrin mielekkääksi, että kun on kerran tultu niin on pysytty eläkeikään saakka. 

Toisin saattaa kuitenkin olla tulevaisuudessa. Johdon sektorineuvotteluissa on ollut tänä syksynä esillä, että jatkossa ulosottovirastojen uudet työntekijät otettaisiin vain määräaikaisina.

Lain mukaan työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena vain perustellusta syystä. Mielenkiintoista onkin nähdä millaisia perusteita määräaikaisuuksille ulosottovirastoissa aletaan käyttämään. Ulosottolaitoksen tehtävät on laissa määrätty ja siinä mielessä pysyviksi tarkoitettuja, että pelkkä selvitystyön käynnistäminen toiminnan tehostamiseksi ei vielä riitä perusteeksi määräaikaisuuksille.

Turvalliseksi koettu työ voi joskus lähteä alta hyvinkin yllättäen. Tämän koki hiljattain ulosottolaitoksen työntekijä, joka oli kymmenkunta vuotta hoitanut moitteettomasti virkaa määräaikaisena. Esimies vaihtui ja hän halusi paikalle toisen henkilön. Kokeneen työntekijän määräaikaisuutta ei enää jatkettu, vaan tilalle otettiin koulutettavaksi uusi työntekijä. Vanha työntekijä sai siirtyä muihin tehtäviin. Menettely on aiheuttanut virastossa närkästystä ja ymmärrän hyvin miksi.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Perintätehdas - faktaa vai fiktiota

Valtakunnanvouti on muutamaan otteeseen puhunut julkisuudessa ulosoton tulevaisuushankkeeseen liittyen niin sanotusta perintätehdas -mallista. Vaikka valtakunnanvouti ei tiettävästi savolainen olekaan, on vastuu asian ymmärtämisestä jäänyt pitkälti kuulijalle, sillä sisältöä ei ole suuremmin avattu.

Sen verran on annettu ymärtää, että tehdasmallilla tarkoitetaan mitä ilmeisemmin kehotusperinnän, toistuvaistulon ulosmittausten ja varojen jaon mahdollista keskittämistä erilliseen yksiköön ja toimistovirkamiesten hoidettavaksi.

Toistaiseksi valtakunnanvoudinvirasto näyttäisi  olevan varsin yksin visioidensa kanssa, vaikka voutipäivillä eräs alokassvouti olikin esittänyt, että jopa 60 prosenttia kihlakunnanulosottomiesten töistä voitaisiin hyvinkin siirtää toimistolle. Kyseessä lienee ollut jonkinlainen tilattu provokaatio puheenvuoro.

Kihlakunnanulosottomiesten ja ulosottolaitoksen näkökulmasta kyse ei olisi ihan pienestä asiasta, vaan suuresta määrästä täytäntöönpanotehtäviä, jotka siirtyisivät ulosottomiehiltä muille virkamiehille. Muutos rommuttaisi myös velallisen asioiden keskitetyn hoitamisen eli niin sanotun vastuu ulosottomies järjestelmän. Näin suuri muutos edellyttäisi toteutuakseen luonnollisesti lainmuutosta.

Tällä hetkellä kaikki on kuitenkin hyvin pitkälle spekulaatiota, koska mitää esityksiä ei ole tehty. Sen verran huhut kuitenkin luovat kentälle epävarmuutta, että mahdollisista tulevaisuuden suunnitelmista pitää saada tietoa. Jos jotain on tekeillä niin henkilöstöllä on oikeus tietää ja sen asianuntemus ja osallistuminen on saatava mukaan jo valmisteluvaiheessa.




torstai 6. syyskuuta 2012

Perintälain muutos edistää hyvää perintätapaa

(julkaistu Helsingin Sanomissa 4.9.2012)

 

Perimistoimistojen liiton puheenjohtaja Jyrki Lindström pitää kirjoituksessaan (HS 2.9.2012) perintälain muutosta kohtuuttomana kuluttajan ja kulutusyhteiskunnan näkökulmasta.

Puheenjohtajan kannanoton tekee mielenkiintoiseksi se, että perintälain uudistuksen taustalla on yksityisen perinnän harjoittama hyvän perintätavan vastainen ja sopimaton menettely, jota on esiintynyt erityisesti kuluttajasaatavien perinnässä.  Esimerkkeinä lakiehdotuksen perusteluissa on mainittu mm. harhaan johtavien tietojen antaminen ja turhien perimiskulujen aiheuttaminen velallisille. Muutoksen tavoitteena on näiden epäkohtien poistaminen.

Suurin osa lakiehdotukseen lausunnon antaneista on pitänyt uudistusta erittäin kannatettavana. Toteutuessaan lain muutos parantaisi monin tavoin kuluttajien asemaa. Perintäkulut eivät muodostuisi yhtä kohtuuttomiksi kuin nykyisin. Perityt varat olisi kohdennettava ensin saatavan koroille ja pääomalle ja vasta sitten kuluille. Lisäksi velallinen voisi estää yksityisen perinnän turhat perintätoimet ja siirtää halutessaan asian oikeudelliseen perintään.

Ulosoton näkökulmasta uudistus myös selkiyttäisi merkittävästi nykyistä yhteiskunnan kannalta epänormaalia ja hallitsematonta tilannetta. Perintäkuluista on tullut yksi lukumääräisesti  suurimmista ulosoton asialajeista. Perintäkulut elävät omaa elämäänsä, vaikka alkuperäistä saatavaa ei enää olisikaan ja perimiskulujen perusteiden selvittäminen on hyvin hankalaa.

Esitetty uudistus, missä saatava ja kulut on perittävä yhdessä, parantaa tilannetta niin velallisen kuin oikeudellisen perinnän näkökulmasta. Lakiuudistus palauttaa velkojille sen vastuun, mikä heille kuuluu. Nykyinen hallitsematon tilanne, joka mahdollistaa kulujen eriyttäminen on eduksi ainoastaan perimistoimistoille, jotka ovat saaneet  kuluista erittäin kannattavan tuloautomaatin.

Oikeusministeriön maksuhäiriöpolitiikan tavoitteena on maksukyvyttömyystilanteiden nopea selvittäminen ja perimiskustannusten alentaminen. Esitetty uudistus on näiden linjausten mukainen ja palvelee niin yhteiskunnan kuin velkojien ja velallisten etua.


tiistai 28. elokuuta 2012

Työtä, työtä ja vielä lisää työtä

Virastossamme yhdellä kihlakunnanulosottomiehellä on parin viikon ajan ollut yksin hoidettavana viisi rootelia, mikä lienee jonkinlainen ennätys lajissaan.  Samaan aikaan osaston vouti kyselee, voisiko joku ottaa lisää työtä, kun yksi ulosottomiehistä on siirtymässä eläkkeelle.

Halukkaita ei kuitenkaan  ole, koska kaikilla tuntuu olevan työmäärä tällä hetkellä tapissa. Ulosoton ammattilaiset tietävät omat rajansa ja haluavat pitää kiinni oman työn hallinnasta ja työn laadusta.

Helsingin ulosotovirastossa ulosottomiesten määrää on viime vuosina systemaattisesti vähennetty. Enimmillään osastoilla on ollut 11 ulosottomiestä ja nyt tavoitellaan samojen töiden hoitamista kahdeksalla. Osastoista on tullut haavoittuvampia ja sijaisuusjärjestelyt ovat vaikeutuneet, kun kaikilla on töitä vaikka muille jakaa. Tilannetta on vaikeuttanut vielä se, että työnantaja poisti ns. ovo-palkkion.

Helsingissä virastopäällikön kuningasajatuksena  on ollut ulosottomiesten tiimityö ja mahdollisimman monen tiimin aikaansaaminen virastoon. Tiimien perustaminen on ollut vapaaehtoista ja niitä onkin syntynyt varsin hyvää vauhtia. Tiimit ottavat yhteisvastuun isompien työkokonaisuuksien hoitamisesta, mikä on helpottanut esimiesten työtä ja töiden järjestelemistä osastoilla.

Kaikista ei kuitenkaan ole tiimityön tekijöiksi ja näyttäisi siltä, että joitain kolegoita ei hyväksytä tiimeihin, vaikka haluaisivatkin. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin, kun osastolla on yksi tai kaksi työntekijää, joita ei haluta mukaan tiimiin. Ulos sulkeminen voi johtaa pahimmassa tapauksessa eristäytymiseen ja työyhteisön ulkopuolelle jäämiseen. Kenellekään en haluaisi sellaista kohtaloa ja siksi pidänkin tärkeänä, että esimiehet huolehtivat kaikkien työhyvinvoinnista ja siitä, että kukaan ei koe joutuneensa syrjityksi.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Virastopäällikkö korjasi unohduksensa


Pohjanmaan suunnalla oli virastopäällikkö lomatunnelmissa unohtanut toimitila-asiassa lakisääteisen henkilöstön kuulemisen. Viraston lausuntona lähti yksipuolinen johtavan voudin näkemys, mikä poikkesi suuresti siitä, mitä  mieltä henkilöstö oli tulevaisuuden toimitilatarpeista.

Ilmapiiri virastossa alkoi kiristyä ja tyytymättömyys päällikön menettelyyn kasvoi. Keskustelu johtavan voudin kanssa johti kuitenkin lopulta siihen, että hän miehekkäästi korjasi " "unohduksensa" ja peruutti lausuntonsa.

Suunnitelmat uusista toimitiloista käsitelään viraston henkilöstöedustajien kanssa YT:ssä ja henkilöstö pääsee näin ottamaan kantaa asiaan niin kuin kuuluu.

Asiat hoituvat monesti puhumalla ja siihen yhteistoimintakin perustuu. Muistetaan vaan ottaa asiat esille oikeaan aikaan niin vältetään turhia työimapiiriä ja luottamusta nakertavia konflikteja.

maanantai 20. elokuuta 2012

Yksityinen perintä ruotuun



Vanhus sai kaupungilta laskun tarvitsemastaan ambulanssikyydistä. Muistihäiriöisenä hän ei kyennyt laskua maksamaan, joten kaupunki laittoi maksun perintään. Muutaman kuukauden päästä lähiomaiset löysivät perimistoimiston lähettämän maksukehotuksen, missä velka oli nelinkertaistunut.

Yhteiskunta järjestää palveluja, joita erityisesti vanhukset, sairaat ja vähävaraiset käyttävät. Palveluista veloitetaan määrätty maksu niin kuin asiaan kuuluu ja kunta lähettää asiakkaalle laskun, jonka asiakas maksaa sen mukaan kuin kykenee. 

Ongelma on siinä, että jos asiakas ei kykene maksamaa laskua joko vanhuuden, sairauden tai varattomuuden vuoksi, kunta siirtää laskun silti perimistoimiston perittäväksi. Vaikka asiakas on maksukyvytön, seurauksena on, että perimistoimisto voi lisätä laskuun perimiskustannuksia jopa niin, että alkuperäinen velka moninkertaistuu. 

Tänä päivänä julkinen perintä eli ulosotto on huomattavasti inhimillisempää kuin yksityinen perintä. Jos vanhuksen saama lasku olisi hoidettu julkisen perinnän kautta ulosotossa, kustannus olisi ollut vanhukselle kymmenesosa siitä, mitä perimistoimisto veloitti, eikä muita seuraamuksia olisi tullut. 

Oikeusministeriön maksuhäiriöpolitiikan tavoitteena on perimiskustannusten kohtuullisena pitäminen. Nyt on korkea aika aloittaa yksityisen perinnän perimiskustannusten kohtuullis-taminen. Ei ole kenenkään etu, että maksukyvyttömien saatavia kierrätetään yksityisen perinnän kautta niin, että velat moninkertaistuvat.

Toiseksi julkiset maksut, erityisesti peruspalveluista perittävät maksut pitää poistaa   yksityisen perinnän piiristä. On tarkoituksenmukaisempaa, että julkinen perintä huolehtii maksuista, jolloin estetään turha velkaannuttaminen. Yhteiskunnan on huolehdittava itse vähäosaisista, eikä saattaa heitä perimistoimistojen riistettäväksi.             


Harri Lepolahti

                     

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Etätyö kuuluu nykyaikaan

Etätyö tekee parhaillaan tuloa ulosottolaitokseen. Työvälineiden kehittymisen myötä täytäntöönpanotyö ei ole enää sidottu tiettyyn paikkaan, sillä työ voidaan hyvin suurelta osin suorittaa muuallakin kuin perinteisesti virastosta käsin. Etätyön läpimurto ei ulosotossa olekaan kiinni tekniikasta vaan lähinnä johdon ja esimiesten asenteista.

Sanomattakin on selvää, että etätyön käyttöön otto helpottaa työntekijöiden arkea. Kyse on hyvin paljon työelämän laadusta ja jaksamisesta. Etätyötä kokeilleet ovat kertoneet työskentelyn olevan myös huomattavasti tehokkaampaa etänä kuin virastossa, johtuen rauhallisemmasta työympäristöstä. Lisäksi harva meistä aarvostaa työmatkoihin käytettyä aikaa niin paljon, etteikö olisi valmis käyttämään sitä mieluummin tehokkaaseen työntekoon.

Ulosottovirastoissa etätyön hyödyntämistä ovat hidastaneet asenneongelmat. Vanhakantainen johtamiskulttuuri lähtee siitä, että työntekijän pitää olla virka-aikana virastossa esimiehen valvovien silmien alla. Tämän kaltainen kontrolli ei kuitenkaan ole tarpeen enää nykymaailmassa, missä työntekijät haluavat itse vastuuta ja mahdollisuuden  vaikuttaa omaan työhönsä. Esimiehiltä odotetaan puolestaan luottamuksen pohjalle rakentuvaa innostavaa ja tuloksiin kannustavaa johtamista.

Ulosottovirastoissa jokaisen työntekijän työtä ja tuloksia pystytään seuraamaan tietojärjestelmän välityksellä hyvinkin tarkkaan. Näin ollen on aivan sama missä tulokset tehdään, kunhan niitä tehdään. Yhteydenpitokaan ei ole ongelma. Käytössä ovat puhelimet, sähköposti ja sametime, joten tavoitettavuus ei voi olla esteenä etätyön käytölle.

Etätyö tulee käytännössä lisäämään työhyvinvointia ja aikaansaa kustannussäästöjä niin työntekijällle kuin työnantajallekin. Valtiotyönantaja on jo 2010 laatinut periaatteet etätyön käytölle ja kannustanut virastoja hyödyntämään etätyötä. Tärkeää olisi nyt ulosottovirastoissakin ottaa tämä mahdollisuus käyttöön.

Kansallista etätyöpäivää vietetään Suomessa toisen kerran 12.9.2012. Tulenkin esittämään valtakunnanvoudinvirastolle, että myös ulosottovirastoissa osallistutaan päivän viettoon ja annetaan henkilöstölle mahdollisuus kokeilla etätyötä kyseisenä päivänä.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Valtio kiinnostavin työnantaja

Tuoreen tutkimustuloksen mukaan valtio on ehkä hieman yllättäen suomalaisten mielestä kiinnostavin  työnantaja. Viestintätoimisto T-Median kevään aikana tekemän selvityksen perusteella suomalaiset arvostavat tällä hetkellä valtion ykköseksi 155 työnantajan joukosta.

Tulos ilahduttaa, joskin on yllättävä siinä mielessä, että pitkään on puhuttu siitä, kuinka julkinen sektori ei pysty kilpailemaan työvoimasta yksityisen sektorin kanssa. On väitetty, että yksityinen sektori vie parhaat osaajat.

Tulokseen vaikuttaa ehkä osaltaan se, että valtion työpaikkojen määrä on viime vuosikymmenen aikana vähentynyt kovaa vauhtia. Toimintoja on runsaasti yksityistetty ja valtion työntekijät siirtyneet sen myötä yksityisten työnantajien palvelukseen. Muutoksiin on liittynyt epävarmuutta niin työsuhteiden kuin niiden ehtojen pysyvyydestä. Moni kaipaa vanhoja hyviä aikoja valtion pitkästä joskin kapeasta leivästä.

Valtiolla ei ole tarjota ylimääräisiä tulosbonuksia tai muitakaan palkitsemisen muotoja  työntekijöiden sitouttamiseksi ja työssä pysyttämiseksi. Työpaikoilla ei ole flippereitä tai ilmaisia cokiksia., mutta sellaisiin ei ole tarvettakaan. Kohtuullinen palkka ja varmuus työsuhteen jatkumisesta riittävät jo pitkälle. Sen lisäksi , kun työmäärä on oikeassa suhteessa ja pääsee vaikuttamaan omaan työhönsä niin mitä muuta sitä osaa enää toivoakaan. Huolehditaan siitä, että nämä perusasiat ovat kunnossa myös tulevaisuudessa ja ei vain valtiolla vaan myös muilla työpaikoilla.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Työntekijät julkisesti hyviin ja huonoihin

Muutamissa ulosottovirastoissa on johdon toimesta harjoitettu työntekijöiden julkista rankkausta hyviin ja huonoihin. Tietojärjestelmästä kerättävien suoritetietojen perusteella työntekijät on pisteytetty ja lista heidän paremmuusjärjestyksestä laitettu julkisesti työpaikalla nähtäville.

Erikoista on se, että listaus on koskenut vain yhtä ammattiryhmää, ulosottomiehiä ja listojen tarkoitusperä on jäänyt useimmille epäselväksi. Erityisesti on puhuttanut se, miksi listat pitää julkistaa kaikille. Muiden ammattiryhmien osalta ei ole katsottu aiheelliseksi samanlaista seurantaa.

Kihlakunnanulosottomiesten ammattijärjestö on kyseenalaistanut listojen laillisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden. Tämän kaltainen julkinen "piiskaaminen" aiheuttaa työyhteisössä eriarvoisuutta ja on karhunpalvelus hyvälle yhteistyölle.Ulosottovirastojen ohjauksesta vastaavan valtakunnanvoudinviraston huomiota on kiinnitetty paitsi listojen laillisuuteen niin myös niiden sopivuuteen hyvän työelämän näkökulmasta.

Valtakunnanvoudinvirasto onkin ottanut asiasta vaarin ja asettanut juuri työryhmän selvittämään rankinglistojen laillisuuden. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että työnantajaa kiinnostaa lähinnä se, että toiminta on lainmukaista. Itse olisin toivonut painoa laitettavan myös sille, kuinka sopivaa on  työntekijöiden jakaminen hyviin ja huonoihin tämän päivän työelämässä. Mieletäni valtakunnanvoudinvirasto olisi voinut vain todeta, että listat eivät ole oikeusministeriön henkilöstöpolitiikan mukaisia ja kieltää listojen julkaisemisen.

Työntekijöille kuuluu antaa palautetta, mutta sen tulee olla kannustavaa ja rakentavaa. Työsuoritusta saa ja  tulee arvioida sekä työntekijää ohjata parempiin suorituksiin. Tähän on jo nykyisin olemassakin hyvä tilaisuus nimittäin kehityskeskustelujen yhteydessä tehtävä suoritusarviointi.

Suoriteperusteiset rankiglistat ovat yksipuolisia eivätkä kerro koskaan koko totuutta henkilön osaamisesta ja suoriutumisesta. Paljon jää tilastoinnin ulkopuolelle kuten työn laatu, asiakaspalvelu, työyhteisötaidot jne. Pahimmassa tapauksessa julkinen leimaaminen voi viedä kokonaan joidenkin työntekijöiden motivaation ja tulokset heikkenevät entisestään.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Tehotonta verojen perintää

Verohallituksen vuosikertomuksen mukaan maksamattomat verojäämät ovat kasvaneet ennätysmäisen suuriksi. Talouselämän verkkosivuilla julkaistun jutun mukaan maksamattomia veroja oli vuoden 2011 lopussa peräti 3,9 miljardia euroa.

Yllättävää on, että samaan aikaan verojen määrä ulosottoperinnässä ei ole noussut. Herääkin kysymys, miksi maksamattomia veroja ei peritä ulosoton kautta. Valtion kannalta luulisi olevan tärkeää saada verot ja muut maksut ajallaan tai ainakin mahdollisimman pian maksuunpanosta.

Verohallinnolla on oma perintäjärjestelmä ja verot kulkevat sen kautta ennen ulosottoon lähettämistä. On ymmärrettävää, että verottaja haluaa näyttää tulosta myös oman perinnän avulla, mutta onko mitään järkeä valtion ylläpitää kahta päällekkäistä perintäjärjestelmää.

Verottaja voisi keskittyä verottamiseen ja ulosottolaitos perintään.Verottajalla ei ole käytössä yhtä tehokkaita  perintäkeinoja kuin ulosotolla ja jos tehokkaan perinnän aloituksessa viivytellään, mahdollisuudet perinnän onnistumiseen heikkenevät.