Työtä, työtä ja vielä lisää työtä

Virastossamme yhdellä kihlakunnanulosottomiehellä on parin viikon ajan ollut yksin hoidettavana viisi rootelia, mikä lienee jonkinlainen ennätys lajissaan.  Samaan aikaan osaston vouti kyselee, voisiko joku ottaa lisää työtä, kun yksi ulosottomiehistä on siirtymässä eläkkeelle.

Halukkaita ei kuitenkaan  ole, koska kaikilla tuntuu olevan työmäärä tällä hetkellä tapissa. Ulosoton ammattilaiset tietävät omat rajansa ja haluavat pitää kiinni oman työn hallinnasta ja työn laadusta.

Helsingin ulosotovirastossa ulosottomiesten määrää on viime vuosina systemaattisesti vähennetty. Enimmillään osastoilla on ollut 11 ulosottomiestä ja nyt tavoitellaan samojen töiden hoitamista kahdeksalla. Osastoista on tullut haavoittuvampia ja sijaisuusjärjestelyt ovat vaikeutuneet, kun kaikilla on töitä vaikka muille jakaa. Tilannetta on vaikeuttanut vielä se, että työnantaja poisti ns. ovo-palkkion.

Helsingissä virastopäällikön kuningasajatuksena  on ollut ulosottomiesten tiimityö ja mahdollisimman monen tiimin aikaansaaminen virastoon. Tiimien perustaminen on ollut vapaaehtoista ja niitä onkin syntynyt varsin hyvää vauhtia. Tiimit ottavat yhteisvastuun isompien työkokonaisuuksien hoitamisesta, mikä on helpottanut esimiesten työtä ja töiden järjestelemistä osastoilla.

Kaikista ei kuitenkaan ole tiimityön tekijöiksi ja näyttäisi siltä, että joitain kolegoita ei hyväksytä tiimeihin, vaikka haluaisivatkin. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin, kun osastolla on yksi tai kaksi työntekijää, joita ei haluta mukaan tiimiin. Ulos sulkeminen voi johtaa pahimmassa tapauksessa eristäytymiseen ja työyhteisön ulkopuolelle jäämiseen. Kenellekään en haluaisi sellaista kohtaloa ja siksi pidänkin tärkeänä, että esimiehet huolehtivat kaikkien työhyvinvoinnista ja siitä, että kukaan ei koe joutuneensa syrjityksi.