Ei niin erinomaista ettei jotain parannettavaakin

Ulosottolaitoksessa on käynnissä rakenneuudistushanke (URA), jonka on määrä olla valmis 2019 vuoden alussa. Valtakunnanvouti on omassa blogissaan (31.8) esitellyt URA-hankkeen etenemistä ja kirjoitan tässä samasta aiheesta henkilöstöedustajan näkökulmasta.

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ajatusta sisältyy valtakunnanvoudin Ura-katsaukseen. Valtakunnanvouti on oikeassa siinä, että URA-hankkeessa on paljon hyviä ja tarpeellisia uudistuksia, joilla kehitämme toimintaamme ja organisaatiotamme vastaten tulevaisuuden haasteisiin.

Mutta ei niin erinomaista, että ei jotain huonoakin. Hankkeeseen sisältyy myös epävarmuustekijöitä ja riskejä. Oikeusministeri Lindströmin voutipäivillä esittämien linjausten kanssa samaan aikaan eduskunnan lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota Ura-hankeen riskeihin ja korostanut yhteistyön tarvetta henkilöstön kanssa. Riskeillä viitattiin mm. valmistelussa olevien muutosten vaikutuksiin ulosoton toiminallisuuteen ja tuloksellisuuteen.

Ura-hankkeen suurimat säästöt lasketaan perinnän jakamisen varaan. VVV hakee jakamisella 10 miljoonaa euron säästöjä jotka otetaan nykyisten virkamiesten palkkapussista. Erityisen karvasta kalkkia tarjoillaan nykyisille määräaikaisille ulosottomiehille, joiden palkat aiotaan puolittaa, jos jakaminen toteutetaan VVV:n tavoittelemassa muodossa. Vakituisillekaan virkamiehille ei ole luvattu nykyisen kaltaisia työehtoja. Henkilöstöjärjestöt ovat vastustaneet perinnän jakamista.

Lakivaliokunnan oikeusministeriölle ja ulosottolaitokselle lähettämä viesti on syytä ottaa vakavasti ja samalla mietittävä, onko suunnitellulla mallilla menestymisen edellytyksiä. Valiokunnan ulostulon jälkeen on ennakoitavissa, että perinnän jakaminen ei tule esitetyssä muodossa menemään eduskunnassa läpi.

Kesällä julkaistut ulosottolaitoksen työhyvinvointikyselyn tulokset ovat karua luettavaa Ura-hankeen osalta. Melkein itku tuli. Niiden perusteella herää kysymys, että olemmeko oikealla uralla. Henkilöstökyselyn tuloksien perustella valtakunnanvoudinviraston olisi hyvä vakuuttelujen sijaan siirtyä käytännön tekoihin henkilöstön uskon vahvistamiseksi ja työhyvinvoinnin parantamiseksi. Henkilöstöjärjestöt ovat valmiita yhteistyöhön.

Yhteistyöterveisin

Harri Lepolahti
varapääluottamusmies JHL

Ulosottoa uudistettaessa on varjeltava nykyjärjestelmän vahvuuksia

Helsingin ulosottoviraston johtava kihlakunnanvouti Timo Heikkinen on ottanut osaa keskusteluun ulosoton tavoitteista ja rakenteiden uudistamisesta. Heikkisen 8.4 julkaisemassa kirjoituksessa on hyvin otettu kantaa ulosoton tuloksellisuuteen, nykyjärjestelmän vahvuuksiin ja riskeihin, jotka tulee huomioida uudistustyötä tehtäessä. Ohessa Heikkisen kirjoitus.

 

 

ULOSOTON TAVOITTEISTA

Merja Muilun ja Juhani Toukolan puheenvuoron (HS mielipide 2.4.2016) johdosta on syytä esittää seuraavaa. On totta, että ulosoton perimistulos riippuu kolmesta tekijästä, ulosoton tehokkuudesta, velallisten maksukyvystä ja asioiden määrästä ja laadusta. Kaksi viimeksi mainittua tekijää muodostavat ulosoton toimintaympäristön. Näistä kolmesta tekijästä vain ulosoton tehokkuuteen voidaan vaikuttaa. Ulosoton toimintaympäristö on tällä vuosituhannella ollut vakaa. Sen sijaan ulosoton tulos on kymmenen vuoden aikana parantunut 67 %.

 

Tulos on ollut neljä vuotta peräkkäin yli miljardi euroa, kun se kymmenen vuotta sitten oli 650 miljoonaa euroa. Ulosoton henkilöstöä on samanaikaisesti vähennetty 1.400:sta 1.200:aan. Tuloksellisuuden ja tuottavuuden paranemisen taustalla on viisi tekijää: 1) moderni lainsäädäntö 2) yksinkertainen organisaatio 3) toiminnan automatisointi ja reaaliaikainen tiedonhankinta velallisen tilanteesta 4) kannustava palkkaus ja 5) henkilöstön korkea työmoraali ja sitoutuminen tavoitteisiin. Näistä viimeksi mainittu on tärkein. Jos se puuttuu, yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki.

Uudistettaessa ulosoton rakenteita tuottavuuden ja taloudellisuuden parantamiseksi ulosottolaitoksen johdon on varjeltava näitä vahvuuksia. Tässä, jos missä, on noudatettava varovaisuutta ja vältettävä hallitsemattomia riskejä. Tavoitteiden on oltava realistisia ja ymmärrettäviä. Tähän on hyvin arkipäiväiset syyt. Valtio on ulosotossa suurin velkoja. Melkein puolet tuloksesta on valtion vero- ja muita tuloja. Jos tulos heikkenisi Valtakunnanvoudinviraston ja oikeusministeriön ennustamalla tavalla 170 miljoonaa euroa vuonna 2019 verrattuna vuoden 2015 tulokseen, merkitsisi se yli 70 miljoonan euron tulojen menetystä valtiolle. Veronmaksajilla ei ole varaa tuloksen heikentymiseen. Harri Lepolahden (HS Mielipide 31.3.2016) asiasta ilmaisema huoli on perusteltu.

Timo Heikkinen

johtava kihlakunnanvouti, Helsinki

ROMAHTAAKO ULOSOTON PERIMISTULOS

Valtakunnanvoudinvirasto arvioi laskua 150 miljoonaa

Suomen kannalta on perin onnetonta, jos ulosoton perimistulos kehittyy kuten toiminnasta vastaava valtakunnanvoudinvirasto ennakoi. Mitään järkevää selitystä ei ole sille, että tulos putoaisi muutamassa vuodessa 150 miljoonaa euroa. Näin kuitenkin on kirjoitettu oikeusministeriön ja ulosottolaitoksen tulossopimukseen vuosille 2016-2019.

Olen kysynyt oikeusministeriöstä selitystä tälle erikoiselle ennusteelle. Vastausta ei ole toistaiseksi kuulunut. Todennäköisesti kyseessä on valtakunnanvoudinviraston antama luku, jonka oikeusministeriö on hyväksynyt sen enempää ajattelematta, mihin arvio perustuu. Ainakaan sitä ei ole tulossopimuksessa käsitelty niin kuin voisi odottaa.

Talouden suunnittelun pohjaksi laitettujen lukujen pitäisi jollain tavalla olla realistisia ja poikkeamien perusteltuja. Ulosottolaitoksen arvioiduilla tilityksillä valtiolle, vuositasolla noin 450 miljoonaa euroa, on kuitenkin jonkinlainen vaikutus myös valtion budjettiin. Vertailun vuoksi, kunnan hallintoa läheltä seuraavana voin todeta, että tämän kaltainen leväperäisyys talousasioissa ei menisi siellä ikinä läpi.

Veronmaksajalle perimistuloksen pudotus on kallis, jos se toteutuu. Valtion menetykset ovat silloin luokkaa 60 miljoonaa euroa ja muiden ulosoton hakijoiden loput 90 miljoonaa euroa. Luulisi näin isojen ja uhkaavien menetysten kiinnostavan jo vähän päättäjiäkin.

Ulosotto on tahkonnut huipputulosta vuodesta toiseen. Tulostavoitteet on saavutettu ja monena vuonna ylitettykin reippaasti. Parannusta tulokseen tuli viime vuonna 3 % perimistuloksen ollessa peräti 1,1 miljardia euroa. Selittäviä tekijöitä ovat olleet tiedonsaannin parantuminen ja henkilöstön kyky tehdä huipputulosta nykyjärjestelmässä, jonka koetaan kannustavan ja motivoivan tavoitteiden saavuttamiseen.

Mikä sitten voisi aiheuttaa perimistuloksen romahtamisen. Yksi mahdollinen selitys voi olla tekeillä oleva rakenneuudistus. Valtakunnanvoudinvirasto on todennut, että perimistulos saattaa uudistuksen seurauksena laskea ja virasto on ehkä arvioinut tulevaisuuden tuloksen varmuuden vuoksi alakant-tiin, jotta pudotus ei näyttäisi niin pahalta.

Jos arvio perimistuloksen kehityksestä liittyy valmisteltavana olevan rakenneuudistuksen  vaikutuksiin niin hanke on välittömästi pysäytettävä ja arvioitava uudelleen. Kukaan järkevä päättäjä ei voi hyväksyä  veronmaksajille ja ulosoton hakijoille näin kalliiksi käyvää hanketta. Tavoitellulla 10 miljoonan säästöllä aiheutettaisiin valtiolle 60 miljoona menetykset.

TUMMIA PILVIÄ URA-HANKKEEN YLLÄ

Yhteinen urakka edellyttää luottamuksen lisäämistä

Ulosoton rakenneuudistushankkeen hankejohtaja tekee hyvää työtä yrittäessään markkinoida ja puolustaa ulosottolaitoksen rakenneuudistushanketta. Markkinoinnista tuleekin hankejohtajan tärkein tehtävä, sillä URA on tällä hetkellä ulosottolaitoksessa merkittävin työilmapiiriä heikentävä tekijä. Ilmapiirikyselyn mukaan suurin osa henkilöstöstä kokee tällä hetkellä epävarmuutta ja ahdistusta työssään URA-hankeen johdosta.

VVV:n onnistumiseen rakenneuudistuksessa ei uskota ja moni on sitä mieltä, että hanke tulee ajamaan karille. Epäluulon ymmärtää, kun yrittää selvittää , mihin URA-hanke on ratkaisu ja mitä siitä seuraa. Asia vaatii selvittämistä, koska VVV ei ole kertonut henkilöstölle avoimesti todellisia tavoitteitaan.

Hankejohtaja perustellee rakenneuudistusta uudistamistarpeella ja nykyaikaistamisella. Tässä on tapahtunut selvä muutos, kun valtakunnanvouti on tähän asti perustellut hanketta säästötarpeilla. Muutos onkin aivan oikea ja perusteltu, koska mitään sellaista säästötarvetta ulosottolaitoksella ei ole, mistä ei selvittäisi tavanomaisella sopeuttamisella niin kuin tähänkin asti on tehty.

URA-hankkeen tärkeimmäksi tavoitteeksi on toteuttamissuunnitelmassa asetettu taloudellisuuden ja tuottavuuden parantaminen, tarkentamatta kuitenkaan asiaa. Tähän konkretisoituu myös henkilöstön suurin epäluulo hanketta kohtaan. Ura-hanke koetaan puhtaasti palkanalennushankkeena, eikä VVV ole voinut sitä kiistääkään.

VVV:n suunnitelmissa hankkeen taloudelliset hyödyt lasketaan saavutettavan lähes yksinomaan perinnän uudelleen organisoinnilla (perinnän jakamisella), mihin liittyy kuitenkin seuraavia puutteita:

- tavoitteet ovat epäselviä

- keinot ovat epäluotettavia

- kustannus-hyötyanalyysiä ei ole tehty

- vaikuttavuusanalyysi puuttuu

Näyttää siltä, että ensin on keksitty malli perinnän jakamiselle ja nyt yritetään kaikin tavoin hakea perusteluja sille. Perinnän jakaminen onkin kohdannut voimakasta vastustusta ja siihen on päällimmäisenä kaksi syytä.

Ulosoton kentän väki, työn parhaat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että jakaminen on suuri riski tuloksellisuudelle. Valtion menetykset uudistuksen jälkeen olisivat suuremmat kuin säästöt. Toinen syy on se, että henkilöstö joutuisi URA-hankkeen maksumieheksi.

Henkilöstön asemaan liittyvät kysymykset ratkaisematta

Kihlakunnanulosottomiehet ovat yrittäneet saada tarkempaa selvyyttä siihen, miten URA-hanke toteutuessaan vaikuttaisi henkilöstön asemaan ja palkkaukseen. Asiaan on vaadittu selvitystä niin valtakunnanvoudinvirastolta kuin oikeusministeriöltä, mutta toistaiseksi kumpikin taho on ollut haluton ottaman kantaa näihin henkilöstöä huolettaviin asioihin.

Tutustuttaessa URA-hankkeen toteuttamissuunnitelma ja hankesuunnitelmaan saamme kuitenkin jonkin verran selkoa työnantajan todellisista tavoitteista. Ura-uudistuksen pääasialliset hyödyt (90 %) näyttäisi syntyvän palkkakustannuksista. Kihlakunnanulosottomiesten osalta tavoitteena on palkan alennukset ja toimistolla palkkakustannusten alentaminen virkojen vähentämisen kautta.

VVV:n suunnitelmien mukaan perinnän uudistaminen on tarkoitus toteuttaa siten, että nykyisten kihlakunnanulosottomiesten virkojen määrää vähennetään 250:llä ja tilalle palkattaan 180 huomattavasti (40 %) alhaisemmalla palkalla työskentelevää virkamiestä. Toimistosta on tarkoitus vähentää 100 virkaa. Molemmissa ammattiryhmissä työmäärän lisääntymisen ohella työt myös yksipuolistuisivat merkittävästi keskittämisen ja erikoistumisen myötä. VVV:n tavoite palkkasäästöjen osalta on näin laskettuna noin 10 milj.euroa.

Perinnän jakaminen VVV:n mallilla merkitsisi kaikkien kihlakunnanulosottomiesten palkan alentumista, myös laajatutkintaiseen perintään sijoittuvien. Erikoisperintä lienee poikkeustapaus. Toimiston kohdalla palkka pysynee entisellään työmäärän lisäyksestä huolimatta. Voutien osalta kaikki on vielä auki.

URA-hankkeessa on myös paljon hyvää. Organisaation kehittäminen, sähköisen asioinnin ja automaation lisääminen ovat yleisesti hyväksyttyjä asioita ja parhaimmillaan tehostavat perintää sekä parantavat ulosoton palvelukykyä.

Ulosottolaitoksen henkilöstö haluaa olla mukana kehittämässä ulosottoa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Ennen hankkeeseen sitoutumista järjestöt haluavat päästä neuvottelemaan ja turvaamaan henkilöstön aseman muutoksessa. Löytyykö VVV:ltä tahtotilaa yhteisen win-win tilanteen saavuttamiseksi henkilöstön kanssa jää nähtäväksi.

Saadakseen työnantajan kanssaan neuvottelupöytään, SUY on ilmoittanut kihlakunnanulosottomiehille, että toistaiseksi ei ole ammattikunnan edun mukaista osallistua perinnän jakamiseen tähtääviin perintäpilotteihin. Asiasta ei ole syntynyt juurikaan keskustelua, koska asian vakavuus ymmärretään, eikä kukaan halua olla heikentämässä perusteettomasti omaa, eikä työtoverin asemaa.

Toivotan hankejohtajan tervetulleeksi ulosottolaitoksen palvelukseen ja tutustumaan maailman parhaaseen ulosottoon. Parhaan kuvan nykyjärjestelmän vahvuuksista saa seuraamalla käytännön tasolla täytäntöönpanon ammattilaisten työtä ulosottovirastoissa.

Lisätietoja: Harri Lepolahti p. 029 5 22845

VVV tarjoaa kihlakunnanulosottomiehille epävarmaa tulevaisuutta

Päätöksiä ei ole vielä tehty, mutta tahtotila näyttää olevan selvä

Ulosoton henkilöstöjärjestöt ja valtakunnanvoudinviraston johto tapasivat eilen rakenneuudistuksen asioissa Turussa. Tapaaminen oli epävirallinen, mutta ajatuksena oli vapaamuotoisesti ja avoimesti käydä läpi henkilöstönäkökulmasta rakenneuudistuksen valmistelua ja jatkotyötä.

Ulosottolaitoksen rakenneuudistusta valmistellaan, jotta ulosoton taloudellisuutta ja tuottavuutta saataisiin vielä entisestään parannettua. Suomeksi sanottuna halutaan aikaiseksi lisää säästöjä. Tavoitteena on 7 miljoonan euron säästöt vuoteen 2019 mennessä.

Järjestöpalaverin aikana tuli selväksi, että järjestöjen ja valtakunnanvoudin viraston välillä on selkeä erimielisyys keinoista, joilla tarvittavia säästöjä ollaan hakemassa. Suurin näkemysero liittyy VVV:n suunnitelmiin täytäntöönpano- tehtävien siirtämisestä toimistolle.

Valtakunnanvoudinviraston tavoitteena näyttäisi olevan siirtää jopa yli puolet kihlakunnanulosottomiesten nykyisistä tehtävistä toimistolle. Toteutuessaan tämä merkitsisi sitä, että osa nykyisistä kihlakunnanulosottomiehistä joutuisi tulevaisuudessa hakemaan alemmin palkattuja toimistoperintätehtäviä tai muita töitä.

Tehtävien siirto merkitsisi myös sitä, että kihlakunnanulosottomiesten perimis- palkkiot valtaosaltaan poistuisivat, eikä työnantaja ole antanut minkäänlaista lupausta ansiotason säilymisestä esim. takuupalkan muodossa.

Vaihtoehtoisena säästökeinona kihlakunnanulosottomiehet ovat ehdottaneet valtakunnanvoudinvirastolle automatisoinnin ja sähköisen asioinnin lisäämistä ja sen mahdollistamaa tehtävien ja virkojen vähennystä luonnollista poistumaa hyödyntäen. Tämä takaisi paremmin myös oikeusturvan ja ulosoton tulokselli- suuden säilymisen toisin kuin toimivan täytäntöönpanojärjestelmän romutta- minen. VVV näyttää kuitenkin jääräpäisesti ajavan tehtävien siirtoa, mikä tietäisi kihlakunnanulosottomiehille hyvin todennäköisesti merkittäviä työehtojen heikennyksiä ja uhkaisi jopa virkasuhteita.

Valtakunnanvoudinviraston tapa tehdä rakenneuudistusta on erikoinen ja merkitsee henkilöstön keskuudessa kasvavaa epävarmuutta ja pelkoa tulevai- suuden suhteen. Tällä toimintamallilla henkilöstöä on mahdoton motivoida mukaan hankkeen läpiviemiseen. Kihlakunnanulosottomiesten onkin toistaiseksi parempi pysyä erilaisten rakenneuudistukseen liittyvien kokeilujen ulkopuolella. jos sellaisia virastoissa tullaan tarjoamaan. Mukaan lähteminen saattaa vaaran taa oman ja työkaverin työpaikan ja työehdot tulevaisuudessa.

Lisätietoja: Harri Lepolahti p. 029 56 22845

Työttömyys haittaa euroalueella

Euroopan komissio on julkaissut tuoreet euroalueen työttömyysluvut. Lukujen valossa käännöstä parempaan päin ei ole tapahtunut vaan työttömyys on ollut kasvusuunnassa.

Syyskuun tilanteen mukaan koko euroalueen työttömyysaste on 12,2 %, mikä merkitsee, että euroopassa on 19,5 miljoonaa ihmistä vailla työtä.

Työttömyysluvuissa on todella suuria eroja maiden välillä. Alhaisinta työttömyys on Itävalassa 4,9 % ja Saksassa 5,2 %. Korkeimmat työttömyysluvut paljastuvat Kreikasta 27,6 % ja Espanjasta 26,6 %. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että Yhdysvalloissa työttömyys on eurooppaa selvästi alhaisempi 7,2 %.

Vuoden aikana työttömyys on EU:ssa noussut 16 jäsenmaassa ja laskenut 11 jäsenmaassa. Suurimpia työllisyyden parantajia ovat olleet Latvia ja Viro. Esimerkiksi Virossa työttömyys laski vuoden aikana 10,0 %:sta 8,3 %:iin. Heikoimmin tilanne on kehittynyt Kyproksella, missä työttömien määrä on lisääntynyt 12,7 %:sta 17,1 %:iin.

Nuorten, alle 25 vuotiaiden, työttömyys, on euroalueella huolestuttavan  korkealla 24,1 %:n tasolla. Tämä merkitsee, että euroopassa on 3,5 miljoonaa nuorta työttömänä. Pahin tilanne on Kreikassa, missä peräti 57,3 % nuorista on työttömänä.

Suomen työttömyysaste on EU:n mukaan 8,1% ja nuorten kohdalla 20,2 %. Myös Suomessa tilanne näyttää heikentyneen edellisestä kuukauden takaisesta tarkastelusta.

Työttömyys merkitsee eriarvoisuutta ja tuloerojen kasvua niin yksitäisten kansalaisten kuin EU-maidenkin välillä. Nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys aiheuttavat syrjäytymistä, mikä on merkittävä uhka ja ongelma niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta.

Heikkoja singnaaleja talouden kääntymisestä parempaan suuntaan on viime aikoina kuultu euroopan kriisimaista. Työttömyystilaston perusteella näyttää kuitenkin siltä, että taantuma pitää edelleen vahvasti otteessaan suurta osaa euroopasta.

Työllisyys- ja kasvusopimus olisi syytä pitää

Työmarkkinajärjestöt saavuttivat keskustasolla neuvottelutuloksen kesitetysta työmarkkinarat-kaisusta, jota myös kasvu- ja työllisyyssopimuk-seksi kutsutaan. Sopimus syntyi nopeammin kuin sitä osattiin odottaa.

 

Maltillisen sopimuksen palkankorotukset eivät ole suuria, eivätkä tule edes turvaamaan palkansaajien ostovoimaa tulevina vuosina. 

Nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa kovin paljon ei palkkapöydästä ollut odotettavissakaan. Ratkaisu voidaankin lähinnä nähdä jonkinlaisena työmarkkinaosapuolien osallistumisena yhteisvastuutalkoisiin maan talous- ja työllisyystilanteen kohentamiseksi.

Tuskin oli muste ehtinyt keskustason neuvottelutuloksessa kuivua, kun jo liittotasolla syntyi tulkintaerimielisyyksiä siitä, mitä oli sovittu. Erimielisyyttä on ilmennyt siitä, onko sovittu kahdenkymmenen euron palkankorotus yleiskorotus peruspalkkaan vai kustannusvaikutus sisältäen myös muut palkanosat, jotka lasketaan peruspalkasta.

Kaksikymppiä ei kuulosta suurelta rahalta. Jokaisella eurolla on kuitenkin ostovoimavaikutusta, enemmän tai vähemmän palkansaajasta riippuen. Keskustasolla ei osattu ollenkaan ottaa huomioon, että yksinkertainenkin asia voi liittotason eri sopimuspöydissä muodostua hyvinkin mutkikkaaksi.

Panokset ovat kokonaisuuden kannalta tällä kertaa sen verran suuret, että keskitetyn sopimuksen ei toivoisi tulkintakysymyksiin kaatuvan. Keskitetty työmarkkinaratkaisu on tässä tilanteessa huomattavasti parempi vaihtoehto tulevaisuuden kannalta kuin vaikeisiin liittokohtaisiin neuvotteluihin ajautuminen.

Maksuhäiriömerkinnät lisääntyneet eläkeläisillä

Suomalaisten maksuhäiriömerkinnät jatkavat kasvuaan. Luottotietoyhtiö Asiakastiedon julkaisemista tiedoista selviää, että tänä vuonna saatetaan ylittää 90-luvun laman huipputaso. Tällä hetkellä merkintä on jo 361 000 suomalaisella ja määrä on edelleen noususuunnassa.

Maksuhäiriömerkinnät ovat lisääntyneet kaikissa ikäluokissa, mutta erityistä on, että viime aikoina eläkeläisten osuus on kasvanut muita enemmän. Yli 65-vuotiaiden osuus on kasvanut kolme kertaa enemmän kuin muiden keskimäärin.

Yksi selittävä tekijä eläkeläisten osuuden kasvuun on viime vuonna voimaan astunut pitkäkestoisesta  ulosotosta aiheutuva häiriömerkintä. Luottohäiriömerkintä syntyy pitkäkestoisesta ulosotosta, kun maksusuunnitelma, palkan tai eläkkeen ulosmittaus on kestänyt kahden vuoden aikana 18 kuukautta.

Vähävaraiset eläkeläiset eivät voi välttää merkinnän syntymistä, mikäli velkaantuminen aiheuttaa pitkään jatkuvan eläkkeen ulosmittauksen. Merkintä pysyy voimassa niin kauan kuin eläkkeen ulosmittaus kestää. Muut häiriömerkinnät ovat määräaikaisia ja ovat voimassa vain 2-4 vuotta.

Pelkistäen voidaan todeta, että jos sinulla on tuloja ja maksat eläkkeestä velkaa kuukausittain pois, olet luottokelvoton niin kauan kuin velkaa lyhennät. Jos sinulla ei ole tuloja ja sinut todetaan varattomaksi, saatat päästä kahden vuoden määräaikaisella luottokelvottomuudella. Tosin jälkimmäisessä tapauksessa asiaan vaikuttaa myös se, kuinka aktiivinen velkoja on.

Luottohäiriömerkintä vaikeuttaa mm. vuokra-asunnon hankintaa, vakuutussopimusten tekemistä ja puhelinliittymän hankkimista.

 

Ulosotto hakee mallia verohallinnosta

Ulosoton rakenneuudistus on käynnistynyt ja ensivaiheessa on tarkoitus tutustua muiden viranomaisten toteuttamiin uudistuksiin ja toimintamalleihin. Ensimmäisenä on vuorossa verohallinto ja sen suorittama organisaation ja toimintojen uudistaminen.

Verottaja on viime vuosina virtaviivaistanut toimintojaan ja organisaatio on jaettu toimintojen ja asiakasryhmien mukaan valtakunnallisiin yksiköihin ja niiden sisällä edelleen toimintayksiköihin eri puolella maata. Toimipaikkoja on karsittu, sähköistä asiointia on kehitetty ja asiakaspalvelua keskitetty.

Olisiko verohallinnosta otettavissa mallia ulosottolaitokselle ?

Käytännössä verottajan malli vietynä ulosoton puolelle voisi merkitä sitä, että ulosottolaitos olisi yhtä virastoa. Organisaatiomalli olisi linjaorganisaatio, joka jakaantuisi eri toimintayksiköihin.

Erillisiä valtakunnallisia ulosoton yksiköitä olisivat luonnollisten henkilöiden perintäyksikkö, juridisten henkilöiden perintäyksikkö ja erikoisperintä. Tämän ohella olisi jonkinlainen "yksinkertaisen perinnän yksikkö". Lisäksi olisi vielä yhteisten palveluiden yksikkö ja hallintoyksikkö.

Verohallinnossa ei ole henkilöviranomaisia ja kaikki päätökset tekee verohallinto. Ulosotossa tämä merkitsisi sitä, että tulevaisuudessa päätöksentekijä ei olisi enää ulosottomies vaan ulosottovirasto.

Valtakunnanvoudinvirasto sulautuisi valtakunnalliseen ulosottovirastoon ja valtakunnanvoudista tulisi ulosottolaitoksen pääjohtaja, jolla olisi tukenaan johtoryhmä ja esikunta.

Verohallinnon kaltaisessa mallissa ulosottolaitoksessa toimivaltaa ei jaettaisi, vaan jaettaisiin työt sen mukaan, missä kulloinkin on resursseja. Koko maan resurssit olisivat pöydällä kokonaisuutena.

Olennainen ero verottajan ja ulosoton välillä on siinä, että verotus on hallintoa ja ulosotto on lainkäyttöä. Lainkäyttöön liittyy perustuslaissa turvattu tuomiovallan riippumattomuus. Ulosotossa yksittäinen virkamies on vastuussa sillä olevien asioiden käsittelyn joutuisuudesta sekä ratkaisutoiminnan oikeellisuudesta sekä muusta laadusta. Organisaation ulkopuolelta, eikä sisältä, voida puuttua yksittäisen asian ratkaisemiseen.

Nykyinen ulosottojärjestelmä on toimiva ja erittäin hyviä tuloksia saavuttava. Aina voidaan kuitenkin tarkastella, voisiko asiat olla toisin ja mitä hyötyä siitä olisi. Verohallinnon malli ei ole sellaisenaan otettavissa käyttöön ulosottolaitoksessa, mutta on hyvä olla perillä siitä, miten muut viranomaiset uudistavat toimintojaan.

Rakenneuudistuksen valmisteluvaiheessa on tarkoitus vielä käydä läpi muitakin vertailukoteita. Onko ulosottolaitoksen tulevaisuus nykyisessä vai jossain vielä tuntemattomassa, sen aika näyttä.

Ulosotossa tehdään pitkää työpäivää

Oikeusministeriö on tehnyt ulosottovirastoille ja niiden henkilöstölle kyselyn työajoista. Kysely tehtiin  erikseen työaikalain piirissä oleville ja työajattomille.

Työajattomista kolmasosa ilmoittaa selviävänsä työviikosta alle 40 tunnin. Kaksi kolmasosaa työntekijöistä kertoo käyttävänsä töihin aikaa 40 tuntia tai sen yli. Hieman yli puolet työntekijöistä selviää työviikosta 40-45 tunnin työajalla. Kymmenen prosenttia käyttää työhön 45-50 tuntia viikossa ja noin viisi prosenttia kertoo käyttävänsä aikaa vielä enemmän.

Työaikalain piiriin kuuluvien työntekijöiden osalta kysely tehtiin virastoille ja virasto vastasi koko henkilöstön puolesta.

Yllättävää oli, että työaikalain piirissä olevien osalta 9 virastoa 22:sta ilmoitti, että heillä saatetaan tehdä tai tehdään ns.harmaata työtä. Tällöin kyse on työaikaseurannan ulkopuolel la tehdystä työstä, jota ei korvata.

Liukuva työaika on käytössä lähes kaikissa virastoissa. Käytännöt vaihtelevat suuresti virastoittain sen osalta, kuinka paljon kellokortilla saa olla plussaa. Enimmillään saldoa voi olla 31-40 tuntia. 17 virastoa 22:sta leikkaa ylityötunnit säännöllisin väliajoin ja vain 11 virastoa 19:sta hyvittää leikatut tunnit virkamiehelle.

Harvassa virastossa on käytössä liukuvan työajan lisäksi muita työaikajoustoja. 16 virastoa 22:sta ilmoittaa, että ei aio näillä näkymin ottaa käyttöön muita työaikajoustoja. Työaikapankkia ilmoittaa käyttävänsä yksi virasto.

Etätyön osalta viisi virastoa ilmoittaa, että virastossa on mahdollista tehdä etätyötä. Tämän lisäksi viisi virastoa ilmoittaa suunnittelevansa etätyön käyttöönottamista.

Vastaukset näyttäisivät vahvistavan sitä käsitystä, että henkilöstö ei ole samassa asemassa ulosoton hallinnonalalla. Työntekijöiden saamat edut ja toisaalta oikeudet ja velvollisuudet vaihtelevat sen mukaan millaisia käytäntöjä virastoissa on.

Ansiorekisteristä hyötyä ulosotolle

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomeen ollaan suunnittelemassa
ansiorekisteriä. Rekisteri pitäisi sisällään reaaliaikaista tietoa ihmisille maksetuista palkoista, eläkkeistä ja etuuksista. Tietoja  voisivat hyödyntää Kela, sosiaaliviranomaiset, työttömyyskassat ja eläkelaitokset. Reaaliaikaiset tiedot helpottaisivat etuuksien oikeamääräistä maksamista ja vähentäisivät takaisinperintää.

Ansiorekisteristä olisi merkittävää hyötyä myös ulosottoviranomaiselle. Reaaliaikainen tieto velallisen tuloista tehostaisi täytäntöönpanoa ja edistäisi velkojien maksunsaantia ja siten oikeuksien toteutumista. Velallisten yhdenvertainen kohtelu ulosotossa lisääntyisi, mikä puolestaan lisäisi luottamusta täytäntöönpanon oikeudenmukaisuuteen. Velkojen maksun välttely olisi entistä vaikeampaa. Mitä paremmin varallisuus selviää reksitereistä, sen vähemmän tarvitaan myös ulosottopakon käyttöä, mikä on velallisten etu. 

Toinen hyödyllinen uudistus on hallituksen esitys palkan maksamisesta vain pankkitilille. Työnantajat velvoitettaisiin maksamaan palkka tilille ja käteen maksu kiellettäisiin. Taustalla on pimeän palkan maksun estäminen osana harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaa.  Tämäkin uudistus helpottaisi ulosottoviranomaisen työtä.

Tulevaisuuden ulosottoa rakentamaan

Uudet tuulet puhaltavat. Muutospaineet näkyvät ulosottolaitoksessa ja ulosoton yhteistyötoimikunnassa kuulimmekin viime viikolla saatesanat ulosoton kokonaisvaltaiselle rakenneuudistukselle. Valtakunnanvouti ilmoitti työn käynnistyvän välittömästi ja ensimmäisenä on vuorossa ohjaus-ja johtoryhmän asettaminen.

Ohjausryhmään tulee edustus jokaisesta viidestä ulosoton henkilöstöjärjestöstä sekä valtakunnanvoudinvirastosta ja oikeusministeriöstä. Ohjausryhmän lisäksi perustetaan viisi muuta työryhmää, jotka ovat ulosottomenettelyä, organisaatiota, hallintoa, lainsäädäntöä ja tietotekniikkaa käsittelevät työryhmät. 

Rakenneuudistus on oikeusministeriön valtakunnanvoudinvirastolle toimeksiantama keskipitkän aikavälin projekti ja tähtäin on vuodessa 2019. Silloin pitäisi olla jotain valmista. Valtakunnanvoudinviraston on kuitenkin määrä luovuttaa oikeusministeriölle ensimmäinen raportti kehittämisvaihtoehdoista jo ensi elokuussa.  

Rakenneuudistuksen yhteydessä tullaan pohtimaan muun muassa organisaation rakennetta kuten piirien määrää. Lisäksi tarkasteltavaksi otetaan tehtävät ja henkilöstöryhmien välinen työnjako eli kuka tekee ja mitä tekee sekä mahdollinen tehtävien keskittäminen. Tietojärjestelmän ja lainsäädännön kehittäminen ovat myös olennainen osa uudistushanketta. 

Ulosoton rakenneuudistus on yksi oikeuslaitoksen tuottavuushanke, jolla pyritään tehostamaan toimintaa ja hakemaan kustannussäästöjä. Oikeusministeriössä on samaan aikaan valmisteilla oikeusturvaohjelma, jonka tarkoituksena etsiä tehostamiskeinoja myös muun hallinnonalan osalta kansalaisten oikeusturvaa vaarantamatta. 

Ulosottolaitoksen rakenneuudistuksen ensimmäinen vaihe tulisi olla yhteisen näkemyksen, vision, luominen siitä, millainen tulevaisuuden ulosoton tulisi olla. Kun yhteisesti hyväksytty päämäärä on tiedossa, on helpompi keskittyä keinoihin sen saavuttamiseksi. Uskon, että virkamiestyönä on valtakunnanvoudinvirastossa mietitty jo jonkinlaisia vaihtoehtoja ja niistä kuulemme lähiaikoina.

 

 

Tuloksellisuus ulosotossa osa 2

Tuloksellisuudessa pitää huomioida vaikuttavuus

Yhteiskunnan kannalta on olennaisempaa, mitä annetuilla resursseilla saadaan aikaiseksi kuin se miten halvalla tehtävät hoidetaan.

Ulosotossa kuten muussakin julkisen sektorin toiminnassa edellytetään, että annetut resurssit käytetään tuloksellisesti yhteiskunnan ja kansalaisten tarpeiden mukaan. Palvelut pitää järjestää mahdollisimman taloudellisesti, tuottavasti ja vaikuttavasti.

Julkisessa palvelutuotannossa on kyse palvelutarpeen tyydyttämisestä. Ulosottolaitos huolehtii oikeusturvapalveluiden tuottamisesta liittyen saatavien perintään ja muuhun täytäntöönpanoon.

Ulosotossa taloudellisuutta mitataan käsitellyn asian kustannuksilla. Tuottavuutta mitataan käsiteltyjen asioiden määrällä suhteessa henkilötyövuosiin. Vaikuttavuutta mitataan perinnän onnistumisella euro- ja kappalemäärissä. Erikseen nämä mittarit eivät kerro juuri mitään, mutta yhdessä ne antavat jonkinlaisen kuvan ulosottotoimen tuloksellisuudesta.

Viimeaikaisessa keskustelussa taloudellisuus (kustannustehokkuus) on saanut painavamman aseman kuin muut tuloksellisuuden osatekijät. Yhteiskunnan ja veronmaksajan kannalta on toki tärkeää tietää, minkä verran (ulosotto)palveluiden järjestäminen maksaa, mutta silloin on myös kerrottava se, mitä kyseisellä "investoinnilla" saadaan aikaiseksi.

Miten määritetään ulosoton hinta

Yksi tapa tarkastella asiaa on ensin määrittää palvelutaso ja sitten sille hinta, minkä yhteiskunta on siitä valmis maksamaan. Tällöin pitää muistaa, että ulosotossa ei ole kyse yhteiskunnan kannalta pelkästään menoista, vaan on huomioitava myös ulosoton fiskaalinen merkitys. Ulosotto tilittää vuosittain valtiolle noin 400 miljoonaa euroa.

Valtakunnanvoudinvirasto mittaa ulosottotoimen taloudellisuutta käsitellyn asian kustannuksilla. Helsingin ulosottovirastosta on esitetty vaihtoehtoiseksi mittariksi perityn euron kustannuksia. Molemmat ovat euromääräisiä mittareita ja kyse onkin lähinnä siitä, kumpi on käyttökelpoisempi tapa kuvaamaan määrärahojen käytön tehokkuutta.

Onko ulosoton tuotos peritty euro vai käsitelty asia. Jos tuottavuutta laskettaessa käytetään käsiteltyä asiaa, on johdonmukaista käyttää taloudellisuuden laskennassa samaa. Toinen perustelu on se, että tuotannontekijän ja tuotoksen välinen riippuvuussuhde on selkeämpi tarkasteltaessa käsiteltyjä asioita kuin perityjä euroja.

Valittiin taloudellisuusmittariksi kumpi hyvänsä, on kuitenkin muistettava, että valittu mitta ri ei kerro kokonaistuloksellisuudesta yhtään mitään ilman, että samaan aikaan tarkastellaan myös tuottavuutta ja vaikuttavuutta.

Taloudellisuuden korostaminen ja kustannussäästöjen tavoittelu johtaa helposti siihen, että toiminnan vaikuttavuus jää kokonaan huomioimatta. Vaikuttavuus on julkisissa palveluissa kuitenkin ehdottoman tärkeä asia. Ilman sen tarkastelua emme pysty vastamaan kysymyksiin, teemmekö oikeita asioita ja asioita oikein.

Ulosotossa vaikuttavuustavoitteen tarkastelun lähtökohdaksi voidaan asettaa yhteiskunnan odotukset. Ulosoton tehtävänä on tarjota palvelua siten, että hakija pääsee oikeuksiinsa ja saa suorituksen saamiselleen. Tästä seuraa, että perinnässä onnistumisella on keskeinen merkitys tuloksellisuuden kannalta. Vaikuttavuuden määrittämisen osalta puhutaan tällöin ulos oton aikaansaannoksesta velkojan näkökulmasta ja sitä voidaan verratta käytettyihin resursseihin

Euro on hyvä konsultti, mutta huono isäntä

Tilastojen perusteella voimme nähdä, että virastojen välillä on eroja perinnässä onnistumisessa. Virastoissa, joissa käytetään enemmän resursseja, onnistutaan paremmin. Virastojen välillä on niin selkeitä eroja, että jos olisi mahdollista, velkojien kannattaisi valita minkä viraston palveluja käyttävät. Tästä näkökulmasta toisissa virastoissa pystytään vastaamaan palvelun tarpeeseen huomattavasti paremmin kuin toisissa. Missä määrin perintä onnistuu hakemuksen mukaisesti, on yksi ulosoton laatutekijä.

Jos haluamme lisätä vaikuttavuutta ja kehittää ulosoton tuloksellisuutta vastamaan paremmin palvelun käyttäjien tarpeita ja odotuksia, tulee tavoitteena olla perinnän onnistumisen parantaminen. Tilastojen valossa onnistumista tukee se, että virastoissa huolehditaan riittävistä resursseista. Ulosotossa pystytään toteamaan varattomuuksia pienemälläkin porukalla, mutta jos halutaan tuloksia niin se vaatii tekijänsä. Taloudellisuutta ja kustannustehokkuutta voidaan korostaa, mutta erityisesti ulosottotoimessa vaikutukset yhteiskunnalle voivat helposti olla negatiivisia.

Kun taloudellisuudelle ja tuottavuudelle annetaan liian suuri painoarvo, johtaa se helposti määrien tuottamiseen laadun kustannuksella. Euromääräiset tavoitteet ja erilaiset suoritteet saavat ylikorostetun aseman ja vaikuttavuus jää taka-alalle. Tällöin myöskään tuloksellisuus ei voi olla paras mahdollinen.

Valtakunnanvoudinviraston ja ulosottovirastojen johdon tärkeänä tehtävänä onkin vuosittaisessa talouden ja toiminnan suunnittelussa ottaa huomioon kaikki tuloksellisuuteen vaikuttavat tekijät ja yhteen sovittaa ne siten, että lopputulos on paras mahdollinen.

Tuloksellisuus ulosotossa osa I

Sitä mitataan mihin pyritään

Helsingin ulosottovirastossa on viime aikoina käyty keskustelua siitä, mikä on oikea tapa mitata tuottavuutta ja vertailla tehokkuutta virastojen välillä.

Valtakunnanvoudinviraston käyttämä perinteinen mittari tarkastelee tuottavuutta kustannustehokkuudella (euroa / käsitelty asia). Helsingin ulosottovirastossa on kehitetty uusi malli, missä ulosoton tuotos ei olekaan käsitellyt asiat vaan perityt eurot. Uudeksi mittariksi on ehdolla perityn euron yksikköhinta. Vertailulaskelmat osoittavat, että peritty euro on kovin eri hintainen virastoissa eri puolilla maata.

Kysymys on puhtaasti hypoteettinen. Onko oikeampaa tarkastella ulosoton tuloksena käsiteltyjä asioita vai perittyjä euroja ja onko ylipäätänsä tarvetta vertailla virastoja.

Molemmissa tehokkuuden laskentamalleissa panoksena käytetään kuluja, eli minkä verran kustannuksia tuotoksen aikaansaaminen on vaatinut. Laskentamalleissa on kuitenkin yksi merkittävä puute ja siksi niille ei pidä antaa mitään ylivertaista asemaa mittareiden joukossa. Ne eivät huomioi laatua ja vaikuttavuutta, vaikka se on en siarvoisen tärkeä asia palvelutuotannossa.

Virastot järjestykseen tehokkuuden perusteella

Mikä on oikea tapa mitata tehokkuutta ulosottotoimessa ? Jos asiaa tarkastellaan lainsäädännön näkökulmasta, ulosoton tehtäväksi ulosottokaaressa määrätään asioiden käsittely, ei eurojen perintä. Osa ulosoton asioista on sellaisia, että ne eivät edes tuota euroja. Kaikki ulosottoon saapuvat asiat on joka tapauksessa käsiteltävä. Koska valtaosa käsitellyistä asioista on rahamääräisiä suoritusvelvoitteita, on ulosotossa perinteisesti kiinnitetty erityistä huo miota euromääräiseen perimistulokseen.

Uusissa tehokkuuslaskelmissa, otettaessa lähtökohdaksi virastojen perimistulos, on ajateltu, että kaikissa ulosottovirastoissa pitäisi pystyä samaan tehokkuuteen suhteutettuna resursseihin. Jos näin ei ole, katsotaan, että virasto on tehoton ja kustannuksia pitäisi karsia.

Oli tarkastelukulma kumpi hyvänsä, virastoja ei mielestäni voi lähteä vertailemaan ja laittamaan järjestykseen pelkän kustannustehokkuuden perustella huomioimatta ulosottopiirien erilaisuutta. Ulosotossa on kyse palvelujen tuottamisesta koko maan alueella ja toisaalta kansalaisten oikeudesta saada palveluja. Koska palveluja on järjestettävä myös harvaan asutuilla seuduilla, on selvää, että virastojen yksikkökustannukset vaihtelevat eri puolilla maata.

Helsinki ei ehkä ole kompetentti arvioimaan muiden tehokkuutta. Eikä siihen mielestäni ole edes mitään tarvetta. Tärkeämpää on ulosoton ja ulosottolaitoksen yhtenäisyys ja ponnistelu yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ulosottolaitos 50 vuotta sitten

Ulosottoa saneerattiin voimakkaasti 50 vuotta sitten. Kunnilla ja seurakunnilla oli siihen saakka omat ulosottomiehet nimismiespiirien ja kaupunginvoudin konttorien ohella.

"Koko maassa tarvitaan 1000 ulosottoapulaista" uutisoi Helsingin Sanomat 5.3.1960.

Veroulosottoa pohtinut komitea luovutti mietintösä oikeusministeri Antti Hannikaiselle ja ehdotti verojen ja maksujen perintää suorittavien viranomaisten uudelleen järjestämistä siten, että uuden verotuslain jälkeen perintä siirtyisi maaseudulla nimismiesten toimeenpantavaksi. Kunnallisten ja seurakunnallisten ulosottomiesten toimet lakkaisivat uudistuksen johdosta. Kaupunkien ulosottolaitosten toimintaan uudistuksella ei olisi olennaista muutosta. 

Kuntien ja seurakuntien ulosottomiehet olivat toimittaneet siihen asti vuosittain noin 750.000 veroperintätehtävää ja nimismiespiirit 250.000 veroperintätehtävää. Eri verolajien yhdistämisen yhdelle verolipulle arvioitiin vähentävän asiamääriä noin puoleen eli 500.000 asiaan vuositasolla.

Vuonna 1960 nimismiespiireissä perintää hoiti 500 ulosottoapulaisena toiminutta poliisimiestä, konstaapelia tai ylikonstaapelia. Kunnilla ja seurakunnilla oli yhteensä 930 erityisulosottomiestä. Kaupungeissa ulosottomiesten määrä oli noin 250.

Uudistus vähensi ulosottomiesten määrää yli 400 virkamiehellä. Joillekin työnsä menettäneistä tarjottiin muuta työtä kunnan ja seurakunnan palveluksessa. Pitkän uran tehneistä osa siirtyi eläkkeelle ja monen kohtalona oli parin kuukauden irtisanomisajan jälkeen lopputili.

SUY ry vaikutti aikanaan aktiivisesti siihen, että työnsä menettäneille kuntien ja seurakuntien ulosottomiehille järjestyi työtä nimismiespiireistä. Lisäksi haluttiin, että verojenperintä keskitettiin ulosottomiehille, eikä ulosottotoimea siirretty poliisikunnan tehtäväksi.

Ulosottovirastoissa henkilöstöetuudet jääneet jälkeen

Ulosottolaitoksen yhteistyötoimikunnassa keskusteltiin henkilöstön työhyvinvointiin vaikuttavien henkilöstöetuuksien tasosta ja määrästä ulosottovirastoissa. Oikeusministeriön hallinnonalalla virastojen panostukset vaihtelevat huomattavasti. Tein aloitteen henkilöstöetujen nostamisesta ulosottolaitoksesa samalle tasolle kuin keskimäärin muissa hallinnonalan virastoissa.

Oikeusministeriön johto kuluvan vuoden aikana selvittänyt eri virastoissa käytössä olevia henkilöstöetuja ja tullut siihen tulokseen, että erityisesti ulosottovirastoissa on selvää jälkeenjääneisyyttä kyseiseeen tarkoitukseen käytetyissä määrärahoissa. Johdon arviointiraportissa suositetaan mm., että liikunnan ja kultuurin tukemiseen tulisi varata virastoissa noin 200 euroa per työntekijä.

Henkilöstön liikuntaa ja kulttuurin harrastamista tuetaan pääsääntöisesti työntekijöille jaettavilla liikunta- ja kulttuuriseteleillä. Sillä, missä määrin tukea annetaan, on työnantajan mukaan merkitystä henkilöstön hyvinvoinnille sekä kilpailukykyisen työnantajakuvan muodostumiselle.

Virastot käyvät parhaillaan tulosneuvotteluja oikeusministeriön kanssa, joten nyt on hyvä aika varmistaa riittävät määrärahat henkilöstön työhyvinvoinnin ja jaksamisen edistämiseen ensivuoden osalta.

Oikeusasiamieheltä pyyhkeitä valtakunnanvoudinvirastolle

Veronpalautusta ei saa ulosmitata ilman ilmoitusta velalliselle toteaa eduskunnan apulaisoikeusasiamies tuoreessa ratkaisussaan.

Ratkaisussa kiinnitetään huomiota siihen, että vuoden 2011 veronpalautusten ulosmittausten yhteydessä osalle velallisista ei annettu ilmoitusta ja siten mahdollisuutta maksaa velkaa ennen ulosmittausta ja välttyä siltä, että velka merkitään ulosottorekisteristä annettavaan todistukseen.

Vuoden 2011 veronpalautusten ulosmittaus aiheutti poikkeuksellisen suuren määrän kanteluita. Ulosmittauksista kanteli 40 kansalaista ja yhteisenä nimittäjänä oli se, että kaikissa tapauksissa oli kyse Kelan takaisinperinnästä liittyen opintotukiin. Kelan menettelyyn apulaisoikeusasiamies on antanut ratkaisunsa jo keväällä.

Syksyllä 2011 Kela lähetti opintotukisaataviaan ulosottoon veronpalautusten ulosmittausta varten, vaikka Kelan ja maksuvelvollisten välillä oli tehty sopimus lyhennyssuunnitelmasta. Tämä aiheutti useita kanteluja Kelaa vastaan.

Ulosotossa oli oikeusministeriön ja valtakunnanvoudinviraston päätöksillä luovuttu ennakkoilmoi-tuksen ja vireilletuloilmoituksen lähettämisestä velalliselle niissä tapauksissa, kun kyse oli vain veronpalautuksen ulsomittausta varten lähetetyistä asioista.

Niille velallisille, jotka olivat tehneet lyhennyssuunnitelman Kelan kanssa ja noudattaneet sitä, veronpalautuksen ulosmittaukset tulivat yllätyksenä. Seurauksena oli myös reksiterimerkintä ulosottoreksiteriin.

Valtakunnanvoudinvirasto reagoi nopeasti ja ilmoitti, että rekisterimerkinnät poistetaan niiden osalta, jotka eivät olleet saaneet ilmoitusta. Moni velallinen ei kuitenkaan sulattanut veronpalautuksen menetystä, vaan kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Asian saaman julkisuuden ja kanteluiden seurauksena menettelytapoja on nyt muutettu. Kela ei enää lähetä ulosottoon saataviaan, joista on tehty velallisen kanssa suunnitelma takaisinmaksusta. Ulosotto ei puolestaan ulosmittaa veronpalautuksia ilman, että velalliselle, jonka osoite tiedetään, on lähetetty vireilletuloilmoitus.

Ratkaisut kuvaavat yleisiä oikeusvaltion periaatteita. Viranomaistoiminnan pitää olla avointa ja asianmukaista. Kelan osalta kiinnitettiin huomiota hyvään hallintotapaan ja valtakunnanvoudinvi-raston osalta siihen, että käytössä oleva menettelytapa ei saa vaarantaa velallisen oikeusturvaa.

Veronpalautusten ulosmittaukset vuoden 2012 osalta ovat parhaillaan käynnissä. Uudet menettely-tavat on Kelan ja valtakunnanvoudinviraston toimesta tällä kertaa tarkkaan harkittu niin, että laillisuusvalvojakin voi varmasti olla tyytyväinen.